Kylän tai muun yhteisön juhlasuunnitelma

Kekriä voi juhlia kyläyhteisön lisäksi esimerkiksi työ- tai harrastusyhteisö, taloyhtiö tai mökkinaapurusto – mikä tahansa porukka, joka tahtoo kokoontua yhteen hyvän seuran ja herkuttelun merkeissä. Kekrin taustaan voi perehtyä lukemalla kekritietoa, mutta yhdessä voidaan miettiä, millainen on juuri meidän kekrimme? Alueellisista kekriperinteistä kuten ruoista ja juhlatavoista löytyy materiaalia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kekri-sivustolta.


Ajankohta ja suunnittelu

Kekri on ajankohdaltaan liikkuvainen juhla, voidaan oikeastaan puhua kokonaisesta juhlakaudesta, joka ulottuu Mikkelinpäivästä Pyhäinpäivään, syyskuun lopulta marraskuun alkuun. Yhdessä voidaan pohtia, milloin yhteisömme viettäisi tätä suurta syysjuhlaa. Merkataanko kekrillä esimerkiksi mökkikauden päättäjäisiä? Vai työyhteisön virkistäytymistä valoisan ajan vähetessä? Kekri on myös oivallinen vaihtoehto pikkujouluille. Suunnittelussa voidaan jakaa vastuualueita: kutsut ja tiedottaminen, ruoka, juhlapaikan koristelu, ohjelma.

Kylän kekrijuhlaan kutsutaan tietysti kaikki asukkaat, jolloin kutsut olisi hyvä jakaa postilaatikoihin. Juhlapaikaksi sopii esimerkiksi kylätalo tai koulu.

Yhteinen siivous

Kekrin alla on perinteisesti siivottu kunnolla, joten se voi olla hyvä hetki laittaa paikat tiptop-kuntoon. Siivotaanko yhdessä yhteinen tila ja juhlapaikka, vai hoitaako kukin ”omat nurkkansa” ennen kuin juhlitaan?

Valaistus ja koristelu

Kekriä juhlitaan kun kesän valoisat illat ovat muisto vain. Millaiset valkeat me laitamme, kynttilöitä vai ihan kunnon kokon? Juhlapaikan pihalle voidaan laittaa tervapata tai jätkänkynttilöitä. Voidaan myös sammuttaa kaikki keinovalot, jotta päästään entisajan kekritunnelmiin. Koverrammeko kitupiikkejä nauriista?

Juhlapaikkaa voi koristella luonnon antimilla kuten hedelmällisyyttä symboloivilla oljilla. Vai haemmeko ulkoa käpyjä, syksynlehtiä ja havuja? Katammeko juhlapöydän syksyn väreissä?


Sadonkorjuu

Kekrinä herkutellaan uuden sadon antimilla. Pidetäänkö nyyttärit vai valmistetaanko yhdessä ruokaa? Pyydetäänkö mukaan lähituottajia, järjestetäänkö maatilatori?

Kyläjuhlassa sadonkorjuusyömingit koostetaan oman kylän ruoista. Kekrimenu on perinteisesti koostunut lammas- tai sianpaistista, makkaroista, juureksista ja tuoreesta leivästä. Eri paikkakuntien kekriherkkuihin kuuluvat myös talkkuna, keitetyt ja suolatut pavut, limppu, rieska, juusto, piirakat, kinkku, kala, riista, karjalanpaisti, liha- ja kalakukko, kahvi sekä vehnäset, kekripullat ja kakku. Mitkä ovat meidän yhteisömme herkkuruoat? Kekrinä eläimetkin saivat erityisruokia. Inspiroitua voi myös tästä kekrimenusta.


Kekripukki ja naamioituminen

Vieraileeko juhlissamme yksi kekripukki, vai naamioidummeko kenties kaikki? Ennen ajateltiin, että kekrinä maailma oli nurinkurin. Jotkut pukeutuivat kekripukiksi tai kekrittäreksi, saattoivat myös miehet pukeutua naisen vaatteisiin ja päinvastoin. Onko meillä kaikilla nuttu nurinpäin vai askartelemmeko kekripukkinaamareita? Ohjeet naamarin tekoon ja tulostettava pohja löytyvät täältä. Voidaan myös järjestää naamioitumiskilpailu: kenellä on paras kekripukkiasu? Palkinnoksi paras pukki saa esimerkiksi korillisen kekriherkkuja.

Ohjelma

Toivottaako vieraat tervetulleeksi ovella kekriemäntä ja -isäntä? Kuka pitää juhlapuheen? Onko musiikkiesityksiä, lauletaanko yhdessä sadonkorjuu- ja syyslauluja?

Kyläjuhlaa järjestettäessä voidaan ottaa selvää oman kylän kekriperinteistä. Artikkelin alussa mainitusta SKS:n kekripaketista löytyy myös alueellisia kekriperinteitä. Juhlassa voidaan jakaa kertomuksia paikallisesta kekristä tai pitää aiheesta leikkisä puhe. Kekrinä on hyvä myös muistella mennyttä kesää, ja juhlaväki voi jakaa omia kokemuksiaan.

Perinteinen Vihanneslaulu: ”Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu...” löytyy esimerkiksi kirjasta Soi 3 – 4 (Ruodemäki, Ruoho, Räsänen ja Salminen 2008) sivu 25. Lausutaanko runoja? Kalevalastakin löytyvä Iso härkä (ks. rivit 17 – 118) on perinteinen kekriruno. Ison härän runo kuvaa suunnattoman suurta härkää, jota jumalat turhaan yrittävät tappaa. Iso härkä on luonteeltaan mytologinen, se oli alkujaan riittiruno, joka on esikristillisenä aikana liittynyt kekrinä syötyyn uhriateriaan. Rituaalilla pyrittiin takaamaan karjan menestys, se etteivät pedot ja taudit iskisi eläimiin.
Tietoa runon taustasta löytyy teoksessa Itämerensuomalaisten mytologia (Siikala A-L 2012) sivut 410 – 413.

Voidaan myös pyöriä piirileikkejä tai järjestää ruokailun jälkeen tanssit. Nuorille ja aikuisille sopivia piirileikkejä löytyy esimerkiksi teoksesta Ilokerä, jonka on toimittanut Pirkko-Liisa Rausmaa (1984). Esimerkiksi Lysti leikki (klikkaamalla avautuu sävelmä), jonka sanat ja tanssiohjeet voi tulostaa tästä.

Improvisaatioryhmä voi esittää perinteisiä sadonkorjuutöitä tai omalle yhteisölle ominaisia töitä muiden arvuutellessa. Kekrinä on myös tavattu lukea enteitä. Joku voi esiintyä ennustajana, ja lavalle kutsutaan yleisöstä vapaaehtoisia. Ennustus voi olla esimerkiksi perinteinen kuppiennustus, joka tunnetaan myös Mankaran nostamisena: Otetaan 6 – 9 kahvikuppia, jotka laitetaan nurinpäin pöydälle. Kahvikuppien alle laitetaan erilaisia tulevaisuuden symboleita kuten sormus, rahaa, leivänpala jne. Ennustaja sekoittaa kuppeja, ja kukin ennustettava valitsee oman kohtalonsa nostamalla vuorollaan kuppia. Ennustaja sekoittaa kuppien järjestystä välissä.


Juhlassa voidaan lukea arvoituksia, joihin kaikki osallistujat saavat vastata. Esimerkiksi: "Kulkee maata kuin kuningas, vaeltaa kuin valtaherra; joka vuosi varrotaan, köyhimpäänkin kotihin. Vastaus: Joulu, pääsiäinen, kekri." Tämän ja monia muita arvoituksia löytää Suomen kansan arvoituskirjasta (Haavio, Hautala toim.), kuudes painos WSOY 1991.

Juhlaväki voidaan jakaa joukkueisiin ja pitää heille kekrivisa. Lue ja tulosta kekrivisa tästä. Juontajalle tiedoksi oikea vastausrivi: 1c, 2b, 3a, 4b, 5c, 6c, 7a, 8a, 9b, 10b, 11c, 12a, 13c ja 14b. Vastaava kekrivisa voidaan toki koostaa myös itse. Yksi vaihtoehto on pitää tällainen visa ohjelmassa aivan aluksi, ja jatkaa siitä esimerkiksi puheeseen jossa kerrotaan kekristä tarkemmin.

Pienimmille (ja miksei isommillekin)

Kekrinä on tavattu leikkiä ja kertoa tarinoita. Monin paikoin kekriin on kuulunut myös keinuminen. Pienille voidaan järjestää esimerkiksi ym. kekripukkinaamarin askartelua, joku voi leikittää lapsia. Sopiva leikki kekriin on esimerkiksi Nauriisilla (leikkiohjeet avautuvat klikkaamalla). Olli Aulion Suuresta leikkikirjasta löytyy perinteinen kekrileikki Työ ja työkalut: "Leikkijät istuvat piirissä. Jokainen kuiskaa vasemmalla puolella istuvalle toverilleen jonkin työkalun nimen ja oikealla istuvalle jonkin työn. Sen jälkeen jokainen ilmoittaa mitä työtä hänen pitäisi tehdä ja millä työkalulla. Leikin aikana saa kuulla mitä hullunkurisempia lauseita."

Kekrin aikaan liikkeellä oli haltioita ja esi-isiä, saattoipa joku kertoa kummitustarinoitakin. Haltia- ja kummitustarinoita löydät esimerkiksi teoksesta Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita (Mäkinen 2011), josta muutama esimerkki täällä. Kekriin sopii hyvin myös edellä mainitun Ison härän hengessä perinteinen liioittelukertomus kuten Isoja asioita (klikkaamalla satu avautuu tulostettavaksi).

Juhlan päätös

Kyläjuhlan kulujen, ruoan ja juhlan järjestämisen, kattamiseksi voivat kekripukit lopuksi kerätä kolehdin. "Kuka runsaimmin antaa, sen parempi on hänelle seuraava vuosi."

Juhlan päätteeksi, noin kello yhdentoista tai puolenyön aikaan, jokainen juhlapaikalta lähtijä ottaa soihtuun tulen pihalla olevasta padasta. Tulet etääntyvät kylän taloihin kantaen mukanaan kekrijuhlan valon koteihin.
Ylös