Yläkoulun kotitalouden tuntisuunnitelma sopii kahden tai kolmen oppitunnin kokonaisuuteen. Kekrioppitunnin juhla-aterian, Kekrilaudan, on suunnitellut keittiömestari Heikki Ahopelto.

Tuntisuunnitelman tavoitteet: Oppilas perehtyy kekriin sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhlana. Kekrin kautta oppilas tutustuu sesonginmukaiseen ruokaan osana kestävää elämäntapaa.

Kekrin teemoja ovat ekologisesti ja kulttuurisesti kestävä kehitys sekä ylisukupolvinen yhteisöllisyys. Näitä teemoja on mahdollista syventää yläkoulun kekriprojektin avulla, jossa kotitalouden osalta voidaan tarkastella tarkemmin muun muassa ruoan alkuperää, säilömismenetelmiä ja ruokakulttuurin vaihteluita. Koko koulu voi myös yhdessä viettää kekrijuhlaa.

Ennen oppitunnin pitämistä opettajalle suositellaan artikkelin kekritietoa lukemista.


1) Alkumotivointi

Vaihtoehto A:

Opettaja kirjoittaa taululle tai näyttää valkokankaalle alla olevan listan juhlatapoja, ja kysyy: Mikä juhla on kyseessä? Mitkä eri juhlat teille tulevat mieleen? Juhlatavoista voi tulla mieleen esimerkiksi joulu, pääsiäinen, juhannus halloween, pyhäinpäivä, pääsiäinen tai uusi vuosi.

Ennen juhlaa:

- Siivotaan perusteellisesti.
- Valmistetaan ruokia.
- Voidaan tehdä olkipukki tai himmeli juhlaa varten, joskus myös tuohinaamareita.
- Käydään saunassa, peseydytään.

Juhlan aikana:

- Syödään paljon, hyvin ja monta kertaa. Pääosassa lammas-, possu- tai härkäpaisti, lisäksi monia muita ruokalajeja kauden parhaista raaka-aineista.
- Poltetaan tulia.
- Tanssitaan, lauletaan, leikitään, kerrotaan tarinoita – esimerkiksi kummitustarinoita.
- Voidaan pukeutua outoihin tai vähän pelottaviinkin asuihin ja naamioitua.
- Muistetaan kuolleita sukulaisia.
- Valetaan tinaa ja tehdään muita ennustuksia.

Juhlan jälkeen:

- Aloitetaan loma.

Opettajalle helposti tulostettavissa tai valkokankaalta näytettävissä oleva lista tässä.

Kaikki listan juhlatavat liittyvät kekriin. Kekri oli aikoinaan vuoden suurin juhla. Huomataan, että monet kekrinviettotavat ovat siirtyneet myös muihin juhliin, jotka ovat nykyisin tunnetumpia.


Vaihtoehto B:

Luokkatila järjestetään mahdollisimman hämäräksi. Verhot kiinni, kattovalot pois, valaistus esimerkiksi led-tuikuilla. Kun kaikki ovat istuutuneet paikoilleen, opettaja kertoo:

Ennen vanhaan, kun suurin osa ihmisistä vielä asui maalla, juhlittiin vuoden vaihtumista näihin aikoihin, syksyllä. Sato oli korjattu, jyvät saatu laariin, juurekset kuoppaan ja karja tuotu laitumilta sisätiloihin. Syysteurastuksetkin oli tehty. Maataloudesta eläville ihmisille oli luonnollista, että vuosi vaihtui, kun maataloustyöt oli saatu päätökseen. Kesästä oli jo aikaa, ja illat olivat pimeitä. Keinovaloja ei vielä ollut, poltettiin päreitä tai lyhtyjä, joten taloissa ja tuvissa oli iltaisin hämärää.

Satovuoden päätösjuhlaa kutsuttiin kekriksi, ja se oli vuoden suurin juhla. Kekri oli merkillistä aikaa: vanha vuosi oli kuollut, mutta uusi vuosi ei vielä ollut syntynyt. Elettiin eräänlaista ajatonta aikaa kahden vuoden välissä. Kekrin hämärissä ajateltiin rajan tämän- ja tuonpuoleisen välillä olevan ohuimmillaan. Uskottiin että sen vuoksi liikkeellä oli kaikenlaisia olentoja. Kekrinä kerrottiin kummitustarinoita. Kekrin aikaan ei oikein voinut lähteä uloskaan, ellei sitten itse pukeutunut jonkinlaiseksi olennoksi: vaikkapa kekripukiksi, kekrittäreksi tai köyrimöröksi. Kun liikkeellä oli kaikenlaisia olentoja, oli turvallista pukeutua itsekin sellaiseksi, ettei olisi herättänyt ei-toivottua huomiota.

Erityisesti uskottiin, että liikkeellä oli kuolleita eli vainajia. Mahdollisilta pahantahtoisilta vainajilta suojauduttiin polttamalla tulia. Tärkeimpiä vainajia olivat kuitenkin oman suvun vainajat, jotka olivat ennen asuneet samalla tilalla ja viljelleet samaa maata. Ajateltiin, että oikeastaan maatila kuului edelleen heille. Esi-isät kannattikin pitää tyytyväisenä, jotta he suojelisivat tilaansa ja sen asukkaita. Uskottiin, että suvun esi-isät tulevat kekrinä kylään tarkastaakseen, missä kunnossa talo ja tila olivat, ja oliko vuoden maataloustyöt tehty oikein. Esi-isille piti kekri-iltana kattaa pöytään parhaat herkut uuden sadon antimista, pöydän piti notkua montaa ruokalajia. Pöytä katettiin ja talon väki meni saunaan. Sillä aikaa talon pöydässä ruokailivat esi-isät. Ruokailun jälkeen esi-isät vuorostaan menivät saunaan, ja talon väki pääsi ruokapöytään. Ja se olikin vuoden kenties odotetuin hetki...

Opettaja laittaa valot päälle.


2) Ruoan suunnittelu

Opettaja kertoo: Kekri on siis vanha suomalainen sadonkorjuujuhla, jota vietetään syksyllä. Entisaikaan myös vuodenvaihde sijoittui kekriin, ja se olikin vuoden suurin juhla. Kekrinä herkutellaan sesonginmukaisesti eli kauden parhaalla ruoalla, uuden sadon antimilla. Niistä tehdään monenlaisia ruokalajeja. Tänään mekin valmistamme maukkaan kekrijuhla-aterian kauden parhaista aineksista.

Opettaja esittelee Kekrilaudan pääraaka-aineet: speltin, punajuuren, palsternakan, omenan, kurkun, karitsanjauhelihan, ohran ja mustikan. Päätetään tekeekö jokainen ryhmä oman Kekrilaudan, vai tehdäänkö kaikki yhdessä ruokia yhteen suureen juhlapöytään. Valitaan ja jaetaan tarjoilukokonaisuuteen valitut raaka-aineet ja ruokalajit sekä niihin liittyvät työtehtävät ryhmän kesken.


3) Ruoan valmistus

KEKRILAUTA

Kekrilaudan johtoajatuksina ovat kauden mukainen ruoka - siis uuden sadon antimet - sekä yhteinen pöytä ja aterian jakaminen. Laudalle tai pöydälle katetaan tarjoilukulhoissa laudan ”vieraat”. Isäntänä toimii ohukainen, jonka päälle kekrilaudan antimia laitetaan. Tarjoiluehdotuksesta voidaan muodostaa eri laajuisia kokonaisuuksia. Kekrilaudan on suunnitellut keittiömestari Heikki Ahopelto.

Oppilas löytää reseptit mobiililaitteellaan täältä. Oppilaat voi siis ohjeistaa sivustolle kekri.fi, ja siellä valikkoon Oppilaalle. Kekrilauta löytyy Oppilaalle -valikon osiosta Yläkoulu. Resepteistä tulostettava versio löytyy tästä.

Kekrilaudan isäntä – ohukainen

Ohukainen valmistetaan mielellään speltistä ja paistetaan voissa. Lätyn päältä voidaan syödä kaikkia kekrin suolaisia herkkuja, ja se voidaan valmistaa hieman rapeampana kuin tavan lätty.

OHUKAINEN

3 dl täysmaitoa
2 dl spelttijauhoja tai tavallisia vehnäjauhoja
2 kpl kananmunia
50 g voita
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
½ tl kardemummaa
ripaus suolaa

1. Sulata voi.
2. Mittaa maito kulhoon.
3. Vatkaa joukkoon jauhot.
4. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
5. Sekoita joukkoon sulatettu voi, sokerit, kardemumma ja suola.
6. Anna taikinan turvota viileässä puolisen tuntia.
7. Paista taikinasta ohukaisia. Käytä tarvittaessa vähän voita pannussa, etteivät letut tartu.

Kekrilaudan vieraat

1) Punajuuri

Uunissa kokonaisena paahdettuja punajuuria ja sinihomejuustoa. Vaihtoehtoisena juustona voidaan käyttää tuorejuustoa, jonka lisänä tuoreita yrttejä.

UUNISSA PAAHDETTU PUNAJUURI

1 kg mahdollisimman pieniä ja tasakokoisia, pestyjä, kokonaisia punajuuria kuorineen
1 kg karkeaa merisuolaa
2 rkl rypsiöljyä
tuoretta rosmariinia
kotimaista sinihomejuustoa

1. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
2. Pese punajuuret.
3. Laita punajuuret sopivankokoiseen uuniastiaan ja kaada päälle karkea merisuola tasaisesti niin, että sitä on alla, päällä ja väleissä.
4. Laita punajuuret uuniin noin tunniksi, tai kunnes punajuuret ovat läpikypsiä. Kypsymiseen tarvittava aika riipuu punajuurteen koosta.
5. Hienonna rosmariini.
6. Kuori punajuuret kuumana ja pilko lohkoiksi.
6. Mausta tilkalla öljyä sekä hienonnetulla rosmariinilla.
7. Laita punajuuret tarjoilukulhoon ja murenna päälle sinihomejuustoa.

2) Palsternakka

Palsternakkapyree syödään lätyllä omenahillokkeen tai makean sipulin kanssa.

PALSTERNAKKAPYREE

1 kg palsternakkaa
n. 3 dl kermamaitoa
suolaa
100 g voita

1. Kuori ja kuutioi palsternakka.
2. Keitä palsternakka suolavedessä kypsäksi, noin 10 – 15 min.
3. Kaada keitinvedestä noin 90 % pois. Kaada sitten joukkoon kermamaito ja kiehauta.
4. Laita kypsät palsternakat tehosekoittimeen ja kaada mukaan osa nesteestä sekä voi.
5. Soseuta tehosekoittimessa. Lisää nestettä niin, että saat tasaisen soseen.
6. Tarkista maku.

3) Omena

Omenahilloke sopii hyvin yhteen palsternakkapyreen kanssa.

OMENAHILLOKE

0,5 kg kotimaista omenaa
50 g sokeria
tuoreita yrttejä
tilkka vettä tai mehua
(kanelitanko)
(sitruunan kuorta raastettuna)

1. Kuori ja kuutioi omenat.
2. Paista omenoita kuumalla pannulla hetki ja lisää sokeri.
3. Vähennä lämpöä, lisää tilkka vettä ja hauduta omenoista sekoitellen juuri ja juuri kypsäksi.
4. Mausta halutessasi kanelitangolla ja sitruunan kuorella.
5. Lisää hienonnetut yrtit.

4) Kurkku

Pikainen mummon kurkku toimii lisäkkeenä sellaisenaan, mutta myös smetanan kanssa lätyllä omana ruokalajinaan.

MUMMON KURKKU / HÖLSKYKURKKU

1 kpl kurkku
1 rkl etikkaa
1 – 2 tl sokeria
ripaus suolaa
runsaasti tuoretta tilliä

1. Kuori kurkku ja siivuta ohuiksi siivuiksi.
2. Hienonna tilli.
3. Laita kurkku ja mausteet rasiaan, jossa on tiivis kansi. Sulje kansi.
4. Sekoita ravistamalla astiaa. Laita astia kylmään.
5. Sekoita välillä kääntämällä astia ylösalaisin.

5) Karitsakebakot

KARITSANJAUHELIHAKEBAKOT

isoja puutikkuja liuotettuna vedessä
1 kg karitsanjauhelihaa
1 iso sipuli
2 kpl valkosipulin kynttä
1 rkl ruotetta timjamia hienonnettuna
2 tl suolaa
hienonnettua mustapippuria
2 kananmunaa
2 dl kermaa

1. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli, hienonna timjami.
2. Laita liha ja mausteet kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Halutessasi voit kuullottaa sipulit ensin pannulla tilkassa öljyä.
3. Lisää kerma ja kananmunat, sekoita taikina tasaiseksi.
4. Anna taikinan tekeytyä hetki kylmässä.
5. Muotoile sitten kosteilla käsillä taikina kebakon muotoisiksi tangoiksi.
6. Työnnä puutikku jokaiseen kebakkoon niin, että se on mahdollisimman keskellä pituussuunnassa. (Tämän voit tehdä myös ruskistamisen jälkeen.)
7. Paista kebakkoja voissa neljältä sivulta, kunnes ne ovat kauniin värisiä.
8. Paista kebakkoja tarvittaessa uunissa 180 asteessa noin 5 – 10 minuuttia niiden paksuudesta riippuen.

Vinkki: Lisäkkeiksi kekrilaudalle käyvät myös smetana, makea tai hillottu punasipuli, tuorejuusto tai juoksutinjuusto.

Kekrilaudan jälkiruoat

1) Ohra

Herkullinen ohravaahto vaatii nopean jäähdytyksen.

OHRAVAAHTO

1 l maitoa
1 dl hienoja ohrajauhoja
1 tl suolaa
2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria

1. Kiehauta maito ja sekoita siihen jauhot, suola ja sokeri.
2. Jäähdytä seos kylmäksi esimerkiksi jääkaapissa.
3. Lisää vaahtoutuva vaniljakastike ja vatkaa kuohkeaksi.

OHRAPITSIT

250 g voita
2 dl sokeria
2 dl rusinoita
1 kpl kananmunia
6 dl ohrahiutaleita
2 rkl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl appelsiinimehua

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri.
3. Lisää muna, sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja viimeksi mehu.
4. Nosta taikinasta nokareita pellille leivinpaperin päälle. Jätä ympärille tilaa, sillä pikkuleivät leviävät paistuessaan.
5. Paista 200 asteessa 6-8 minuuttia.

Vinkki: Ohraherkkujen kanssa maistuu puutarhamarjahillo.

2) Mustikka

Metsien satoa kekrin jälkiruokapöytään. Tarjoillaan halutessa jäätelön tai kermavaahdon kera.

MUSTIKKAPIIRAKKA

250 g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl sokeria
3 pientä kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
n. 0,5 l mustikkaa
2 dl kermaviiliä
1 dl sokeria
2 kpl kananmunaa

1. Laita uuni lämpenemään 185 asteeseen.
2. Valmista ensin pohjataikina. Vaahdota voi ja sokeri.
3. Lisää kananmunat yksitellen, vatkaten välillä.
4. Yhdistä keskenään kuivat aineet erillisessä kulhossa. Lisää ne huolellisesti sekoittaen taikinan joukkoon.
5. Levitä pohjataikina uunipellille.
6. Valmista täyte yhdistämällä kermaviili, sokeri ja kananmuna tasaiseksi seokseksi.
7. Ripottele mustikat pohjataikinan päälle ja levitä kermaviilitäyte päälle tasaisesti.
8. Paista uunissa noin 35 – 40 min tai kunnes piirakka on kypsä.


Kekrinä iloitaan uudesta sadosta. Katetaan mahdollisimman kaunis Kekrilauta ja juhlapöytä sen ympärille. Kekrinä kaikki pääsevät herkuttelemaan - voidaan mahdollisuuksien mukaan kutsua vieraaksi vaikkapa kouluisäntä tai keittäjä.

Vinkki: Jos joku oppilas saa oman osuutensa töistä valmiiksi ennen muita, hänet voi ohjata tekemään alta löytyvää tiedonhakutehtävää (ks. mahdollisia kotitehtäviä).



5) Ruokailu ja keskustelu

Nautitaan yhdessä Kekrilaudan herkuista.

Keskustellaan: Miltä kekrilaudan valmistaminen tuntui, oliko helppoa vai haastavaa? Minkälaisia makuja nyt maistamme? Onko joukossa jotain uutta? Yllättikö jokin kekrilaudan ruokalaji? Mikä on erityisen hyvää?


6) Järjestelytyöt

Aterian jälkeen suoritetaan kotitalousluokan tavanomaiset järjestelytyöt.

Vinkki: Kansan parissa kekri on merkinnyt myös viimeisenä olemista. Esimerkiksi se paimen, joka viimeisenä toi karjansa pihaan, sai lisänimen köyri. Sitä elonkorjaajaa, joka viimeisenä pui lyhteensä, nimitettiin köyryksi. Jos tuntuu siltä, voidaan järjestelytöistä tehdä pieni kilpailu: ryhmä, joka on viimeisenä valmis jää ”köyryksi”. Kun kisa on ratkennut, opettaja voi lohduttaa, sillä viimeiseksi jääminen ei välttämättä ole kielteinen asia. Ennen aikaan uskottiin esimerkiksi, että siihen henkilöön, joka viimeisen lyhteen pui, ja näin ollen viimeisenä lähti pellolta, tarttui pellon väki eli voima. Leikkimielisesti voidaan ajatella, että viimeiseksi jääneeseen ryhmään siirtyi nyt järjestelytöiden voima!


7) Lopetus

Jos aikaa on, voidaan vielä tehdä ryhmissä leikkimielinen kekrivisa. Opettaja löytää oikean vastausrivin tästä juhlasuunnitelmasta. Annetaan mahdolliset kotitehtävät.


8) Mahdollisia kotitehtäviä

A) Valmista kotona kekrilaudalta 2 – 3 suosikkiasi tai valmistakaa vaikka kotiväkesi kanssa koko kekrilauta. Reseptit löydät osoitteesta: www.kekri.fi/oppilaalle-ylakoulu-kekrilauta

B) Tiedonhakutehtävä

Mene tietokoneella tai mobiililaitteella osoitteeseen http://neba.finlit.fi/juhlat/kekri/tapoja.html

Valitse vasemmalta valikosta perinnealue. Selaa valitsemasi alueen kekriin liittyviä perinnemuistiinpanoja. Voit toki selata useammaltakin alueelta.

Löydätkö uskomuksia liittyen niihin aineksiin, joista valmistit kekriaterialle ruokaa?
Millaisia uskomuksia, tapoja tai enteitä ylipäätään löydät ruokaan liittyen?
Mihin ruokaan liittyneillä tavoilla tähdättiin?
Onko joku uskomuksista tai tavoista mielestäsi erityisen hassu, mielenkiintoinen, inhottava tms.? Miksi?

Helposti tulostettavissa / näytettävissä oleva tehtävänanto löytyy tästä.

Opettajalle lista esimerkkejä kekrinä ruokaan liittyneistä uskomuksista ja tavoista tässä.

Ruokaan liittyneet tavat ja uskomukset tähtäsivät eri tavoin seuraavan vuodentulon takaamiseen. Pyrittiin siihen, etteivät karjaa kohtaisi taudit tai pedot, että vilja kasvaisi ja kaiken kaikkiaan sato olisi mahdollisimman runsas. Lyhyen kasvukauden merkitys oli omavaraistaloudessa suuri. Sato oli lisäksi osattava säilöä oikein, jotta selvittiin talven ylitse. Entisaikain kekrin viettäjät mielsivät itsensä osaksi sukupolvien ketjua: oli tärkeää kunnioittaa menneitten sukupolvien tekemää työtä ja toisaalta turvata tulevien sukupolvien tulevaisuus.

Kun kotitehtävään löydetyt vastaukset on käyty läpi, keskustellaan vielä:

Minkälaisin ruokaan liittyvin valinnoin ja tavoin me voimme ”taata vuodentulon” eli rakentaa kestävää tulevaisuutta sekä ihmisten että ympäristön kannalta? Esimerkiksi sesongin mukaisella syömisellä, syömällä enemmän kasviksia, vähentämällä ruokailusta syntyvän jätteen määrää, olemalla haaskaamatta elintarvikkeita, säilyttämällä ruokamme oikein, lajittelemalla jätteemme oikein, vähentämällä ruoan matkaa ”pellosta pöytään”,  käymällä jos mahdollista kävellen tai pyörällä kaupassa jne.
Ylös