Lue teksti ja tee sen jälkeen tehtävät, jotka löytyvät tekstin lopusta.


KEKRI

Kekri on sadonkorjuujuhla. Silloin herkutellaan tuoreen sadon antimilla. Ennen vanhaan kekri oli myös vuoden vaihtumisen juhla. Silloin muistettiin kuolleita sukulaisia.

ope kori

Nykyisin voimme mennä kauppaan ja ostaa tuoreita vihanneksia mihin vuodenaikaan tahansa. Ennen vanhaan Suomessa tuotettiin kaikki ruoka itse. Viljeltiin pelto- ja puutarhakasveja ja kasvatettiin karjaa. Kerättiin metsästä sieniä ja marjoja sekä metsästettiin riistaa.

Sadonkorjuujuhla

Suomessa viljelyyn soveltuu vain kesäaika. Siemenet kylvetään maahan myöhään keväällä ja satoa korjataan varhain syksyllä. Ennen vanhaan oli erittäin tärkeää, että pellon ja kasvimaan antimet osattiin sadonkorjuun jälkeen käsitellä ja säilöä oikein, jotta ruokaa riittäisi kylmän talven yli. Sadonkorjuuseen liittyviä töitä ovat esimerkiksi viljan kuivattaminen, maan antimien kunnollinen varastointi ja karjan tuominen kotiin laitumilta.

Kun kasvukausi on ohi, sato korjattu ja varastoitu, koittaa tärkeä hetki: kekri. Kekrinä juhlitaan sadonkorjuun ja siihen liittyvien töiden päättymistä. Kekrinä on ollut tapana syödä ja juoda paljon. Ennen vanhaan niin tehtiin, jotta seuraavasta satovuodesta tulisi runsas. Kenellekään ei saanut jäädä nälkä, sillä siitä olisi seurannut heikko sato seuraavana vuonna. Kekrinä herkuteltiin tuoreen sadon antimilla, syötiin monia hyviä ruokia kuten lammaspaistia, kotitekoisia makkaroita, tuoreita juureksia ja uudesta viljasta leivottua tuoretta leipää. Kekrin kunniaksi saatettiin leipoa niin iso leipä, että sitä kantamaan tarvittiin kaksi miestä!

Vuodenvaihteen juhla

Kekrinä syötiin paljon lihaa, jotta tulevana vuonna karja kasvaisi, ja juotiin paljon olutta, jotta ohra kasvaisi. Tällaisista ”uuden vuoden taioista” nähdään, että kekri oli ennen vanhaan myös vuoden vaihtumisen juhla. Ennen nykyisiä kalentereita maataloudesta eläville ihmisille oli luontevaa aloittaa uusi vuosi siitä, mihin satovuosi päättyi. Koska kekri oli sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla, se oli aikoinaan vuoden suurin juhla. Silloin leikittiin, laulettiin, pyörittiin piiriä ja kerrottiin tarinoita.

Maatalousyhteiskunnassa useimmat ihmiset työskentelivät maataloissa. Maatilalla on paljon työtä, joten omistajaperheen lisäksi maatilalla asui työntekijöitä, kuten piikoja ja renkejä. Kekri oli maatilan työvuoden päätösjuhla, ja siitä alkoi työntekijöiden loma.

Kekrin aikaan liikkeellä oli myös erinäisiä omituisia otuksia. Oli nimittäin tapana, että nuoret pukeutuivat kekripukiksi ja kekrittäriksi.

ope hahmot

Kekripukki oli perinteisesti pukeutunut nurinpäin käännettyyn turkkiin ja tuohinaamariin. Turkkiin oli saatettu ripustaa erilaisia kapistuksia, sarvina ja nokkana pukilla oli lusikat, kauhat tai keritsimet, eli lampaan villan leikkaamiseen tarkoitetut sakset. Kekrittäret puolestaan olivat päästä varpaisiin valkoisiin pukeutuneita naisia, saattoivatpa kasvotkin olla peitetyt valkoisella harsolla tai paperilla.

Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon pyytäen ruokaa ja juomaa. Koska kenellekään ei saanut kekrinä jäädä nälkä, kohdeltiin kekripukkia ja kekrittäriä taloissa yleensä hyvin. Jos ei talo meinannut tarjota herkkuja, saattoivat vieraat uhata esimerkiksi uunin rikkomisella. Kekripukki saattoi myös kysellä talon väeltä, onko sadonkorjuutyöt tehty ajallaan. Esimerkiksi: ”Onko jo pellavat kehrätty?” Kekripukki tahtoi siten varmistaa, että talossa oli tehty kaikki työt oikein, jotta tulevasta talvesta selvittäisiin.

Esi-isien muistaminen

Kekripukin ja kekrittärien lisäksi oli liikkeellä toisenlaisiakin vieraita. Ihmiset uskoivat että kekrinä vierailivat myös näkymättömät hahmot, kuten kuolleet isovanhemmat. Maanviljely ja maatilanhoito on pitkäjänteistä työtä, joka kestää useampien sukupolvien ajan. Maatila siirtyy aina vanhemmilta lapsille, sukupolvelta toiselle. Ihmiset ajattelivat ennen, että maa jota he viljelevät ja tila, jolla he asuvat, kuuluvat esi-isille, siis aiemmin eläneille sukupolville. Ajateltiin, että kekrinä nämä kuolleet sukulaiset tulevat katsomaan, onko paikat pidetty kunnossa.

Esi-isien uskottiin suojelevan maitaan, jos heidät pidettiin tyytyväisinä. Siksi kekrinä esi-isille katettiin ruuat pöytään ja heille lämmitettiin sauna. Kristinuskon tultua Suomeen pyhäinpäivä ja kekriin liittyvä esi-isien muistaminen sulautuivat yhteen. Tänäkin päivänä monet ihmiset vievät pyhäinpäivänä kuolleitten sukulaisten ja läheisten haudoille kynttilöitä.


Tehtävä 1

Vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1) Suomessa luonnollinen kasvukausi on lyhyt. Miksi? Mitä kasvit tarvitsevat kasvaakseen?

2) Tekstissä kerrotaan kekriin liittyvistä tavoista. Mitä kekrinä tehtiin? Listaa vihkoosi kolme tekstistä löytyvää juhlatapaa.

3) Tekstissä kerrotaan, että kekriin liittyi loman alkaminen. Mitä muita juhlia tiedät, joihin liittyy myös loma?


Tehtävä 2

Suunnittele kekrijuhla.

Satokauden antimet ovat Suomessa edelleen parhaimmillaan syksyllä. Kekriä juhlitaan kokoontumalla yhteen ja syömällä hyvin. Saatetaan laulaa, leikkiä ja naamioituakin. Eri puolilla Suomea järjestetään erilaisia kekritapahtumia rokkikonserteista perinteisempiin juhliin kekripukkeineen. Miten sinä juhlisit kekriä? Kirjoita vihkoosi juhlasuunnitelma. Vastaa ainakin seuraaviin kysymyksiin:
                - Ketkä olisivat juhlissa mukana?
                - Mitä siellä syötäisiin?
                - Millaista ohjelmaa olisi?
Ylös