Lue teksti ja tee sen jälkeen tehtävät, jotka löytyvät tekstin lopusta.


KEKRI

nelja kuvaa pieni

Nykyisin voimme mennä kauppaan ja ostaa ruokaa, myös tuoreita vihanneksia mihin vuodenaikaan tahansa. Ennen vanhaan Suomessa elettiin omavaraistaloudessa eli kaikki ruoka tuotettiin itse. Viljeltiin pelto- ja puutarhakasveja ja kasvatettiin karjaa. Kerättiin sieniä ja marjoja sekä metsästettiin riistaa.


Sadonkorjuujuhla


Suomessa kasvien viljelyyn soveltuu vain kesäaika. Siemenet kylvetään maahan myöhään keväällä ja satoa korjataan varhain syksyllä. Siksi omavaraistaloudessa oli tärkeää, että pellon ja kasvimaan antimet osattiin sadonkorjuun jälkeen käsitellä ja säilöä oikein, jotta selvittiin kylmän talven yli. Sadonkorjuuseen liittyviä töitä ovat esimerkiksi viljan kuivattaminen, maan antimien kunnollinen varastointi ja karjan tuominen kotiin laitumilta.

Kun kasvukausi on ohi, sato on korjattu ja varastoitu, koittaa tärkeä hetki: kekri. Kekrinä juhlitaan sadonkorjuun ja siihen liittyvien töiden päätökseen saamista. Kekrillä ei alkuun ollut vakituista päivämäärää, vaan kukin maatalo juhli sitä sen mukaan, miten työt saatiin valmiiksi.

Kekrinä on ollut tapana syödä ja juoda ylenpalttisesti. Niin pyrittiin ennen vanhaan takaamaan, että seuraavasta satovuodesta tulisi runsas. Kenellekään ei saanut jäädä nälkä, sillä se olisi merkinnyt nälkää myös tulevana vuonna. Syötiin monia hyviä ruokia kuten lammaspaistia, kotitekoisia makkaroita, juureksia ja uudesta viljasta leivottua tuoretta leipää. Kekrin kunniaksi saatettiin leipoa niin iso leipä, että sitä kantamaan tarvittiin kaksi miestä!

Vuoden vaihtuminen

Kekrinä syötiin esimerkiksi paljon lihaa, jotta karja kasvaisi, ja juotiin paljon olutta, jotta ohra kasvaisi. Tällaisista ”uuden vuoden taioista” nähdään, että kekri oli ennen vanhaan myös vuoden vaihtumisen juhla.

Ennen nykyisiä kalentereita oli luontevaa aloittaa uusi vuosi siitä, mihin edellinen satovuosi päättyi. Vuosi alkoi siis kekrinä ja päättyi seuraavan kekrin aattoon. Koska kekri oli sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla, se oli luonnollisesti vuoden suurin juhla. Kekrinä leikittiin, laulettiin, pyörittiin piiriä ja kerrottiin tarinoita. Kekrin aikaan liikkeellä oli kaikenlaisia omituisia otuksia. Oli nimittäin tapana, että nuoret pukeutuivat kekripukiksi ja kekrittäriksi.

ope hahmot

Kekripukki oli perinteisesti pukeutunut nurinpäin käännettyyn turkkiin ja tuohinamariin. Turkkiin oli saatettu ripustaa erilaisia kapistuksia, sarvina pukilla oli lusikat, kapustat tai keritsimet. Kekrittäret puolestaan olivat päästä varpaisiin valkoisiin pukeutuneita naisia, saattoivatpa kasvotkin olla peitetyt valkoisella harsolla tai paperilla. Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon pyytäen kestitystä eli ruokaa ja juomaa. Koska kenellekään ei saanut kekrinä jäädä nälkä, kestittiin kekripukkia ja kekrittäriä taloissa yleensä hyvin. Jos ei talossa meinattu tarjota herkkuja, saattoivat vieraat uhata esimerkiksi uunin rikkomisella. Kekripukki saattoi myös kysellä talon väeltä, onko sadonkorjuutyöt tehty ajallaan. Esimerkiksi: ”Onko jo pellavat kehrätty?” Kekripukki tahtoi varmistaa, että talossa oli tehty kaikki työt oikein, jotta tulevasta talvesta selvittäisiin.

Esi-isien muistaminen

Kekripukin ja kekrittärien lisäksi ihmiset uskoivat kekrinä liikkeellä olevan myös näkymättömiä hahmoja, esi-isiä. Maanviljely ja maatilanhoito on pitkäjänteistä työtä, joka kestää useampien sukupolvien ajan. Ihmiset ajattelivat ennen, että maa jota he viljelevät ja tila, jolla he asuvat, kuuluvat esi-isille, siis aiemmille sukupolville. Ajateltiin, että kekrinä nämä kuolleet sukulaiset tulevat katsomaan, onko paikat pidetty kunnossa. Esi-isien uskottiin suojelevan maita, jos heidät pidettiin tyytyväisinä. Siksi kekrinä esi-isille katettiin ruuat pöytään ja heille lämmitettiin sauna. Kristinuskon tultua Suomeen, pyhäinpäivä ja kekriin liittyvä esi-isien muistaminen sulautuivat luontevasti yhteen. Edelleen ihmiset vievät haudoille kynttilöitä pyhäinpäivänä, jota tänä päivänä vietetään kalenterissa välille 31.10. - 6.11. osuvana lauantaina.

Esi-isien joukossa uskottiin voivan olla myös levottomia, kenties pahantahtoisiakin kuolleita. Oli tärkeä polttaa tulia, jotta ei-tervetulleet vieraat saatiin pidettyä loitolla. Entisaikaan valot olivat soihtuja ja päreitä. Päre oli puusta vuoltu lastu, joka asetetettiin seinälle tai pöydälle palamaan. Soihtujen ja päreiden lisäksi kekrinä on tavattu tehdä ja polttaa lyhtyä, joka koverrettiin nauriiseen. Sen sisään asetetettiin lampaanrasvaan kastettu tikku palamaan, ja tätä lyhtyä kutsuttiin kitupiikiksi. Nimensä lyhty sai siitä, että se oli valonlähteenä heikko eli kitulias.

Taianomainen jakoaika

Kekri oli siis merkittävää aikaa monesta syystä. Se oli satokauden päätösjuhla eli sadonkorjuujuhla. Silloin juhlittiin myös vuodenvaihdetta. Kekrinä ajateltiin kuolleiden sukulaisten olevan liikkeellä ja heitä muisteltiin. Lisäksi kekri oli merkittävää aikaa vielä yhdestä syystä, nimittäin kuun- ja auringonkierron kannalta. Kekriin kuuluu niin sanottu jakoaika, joka liittyy ajanlaskuun ennen nykyisiä kalentereita. Kuten kekrin myösjakoajan ajoitus vaihteili, mutta se sijoittui loka- ja marraskuun vaihteeseen. Jakoaika tarvittiin, sillä yksi auringon kierros, aurinkovuosi, ja 12 kuun kierrosta, kuuvuosi, eivät mene tasan. Aurinkovuosi on pitempi. Väliin jää noin 12 vuorokauden mittainen jakso, jota on kutsuttu jakoajaksi.  
kuuvuosi jpeg

Jakoaikana elettiin kahden vuoden välissä, se oli erilaista ja merkittävää aikaa. Uskottiin, että silloin voitiin tulkita enteitä tulevalle vuodelle. Jakoaikana rajat näkyvän ja näkymättömän maailman välillä olivat ohuimmillaan, ja haltioiden ja esi-isien ajateltiin olevan liikkeellä. Oli tärkeää viettää hiljaiseloa ja pidättäytyä tekemästä työtä.

Vanhassa maatalousyhteiskunnassa suurin osa ihmisistä oli töissä maataloissa. Isoissa maataloissa asui ja työskenteli paitsi perhe, jonka tila oli, myös paljon muuta työväkeä kuten piikoja, renkejä, paimenia ja karjakoita. Koska jakoaikana piti olla hiljaa ja tekemättä töitä, se oli luontevaa aikaa maatalouden työntekijöiden vuosilomalle. Piiat ja rengit saattoivat vuosilomalla vierailla kotitaloillaan, ja viedä palveluspaikkansa sadon tuliaisia mukanaan.

Kekrin tienoilla oli tapana myös järjestää pestuumarkkinoita eli eräänlaisia työnhakumessuja. Siellä maatalojen isännät ja emännät palkkasivat uusia työntekijöitä. Lomansa aikana piiat ja rengit tekivät päätöksen siitä, jatkavatko samassa palveluspaikassa vai ottavatko uuden pestin. Kekri siis merkitsi sadonkorjuu- ja vuodenvaihdejuhlan lisäksi työntekijöille myös loman alkua, joka ennestään nostatti juhlatunnelmaa.

Kekri eilen ja tänään

Maatalouteen liittyvä vuodenkierto ja maailmankuva on yhdistänyt aikoinaan koko Eurooppaa. Jo tuhansia vuosia sitten kekriä on vietetty sadonkorjuujuhlana eri puolilla Eurooppaa. Skotlantiin kuuluvilla Orkney-saarilla juhlan nimi on ollut geyro, Kuolan Lapissa kewre. Amerikkaan irlantilaisten siirtolaisten mukana kulkeutuneella halloweenillä ja kekrillä on samat, yhteiseurooppalaiset juuret. Nimi halloween (All Hallows Eve, kaikkien pyhien ilta) kertoo siitä, kuinka syksyinen kekrijuhla usein sulautui kristillisellä ajalla yhteen pyhäinmiestenpäivän aaton kanssa. Kurpitsa tuli mukaan juhlaan, kun siirtolaiset oppivat intiaaneilta tämän uuden viljelykasvin. Koverrettuna se onkin parempi valonlähde kuin nauris.

Halloween on rantautunut Suomeen Amerikasta, mutta viime vuosina myös kekrin suosio on jälleen kasvanut. Satokauden antimet ovat Suomessa edelleen parhaimmillaan syksyllä, ja syksyssä on tilaa suurelle juhlalle valon vähetessä. Kekriä juhlitaan kokoontumalla yhteen ja syömällä hyvin. Saatetaan laulaa, leikkiä ja naamioituakin. Eri puolilla Suomea järjestetään nykyisin erilaisia kekritapahtumia rokkikonserteista ja ruokamarkkinoista perinteisempiin juhliin kekripukkeineen. Miten sinä juhlisit kekriä?


Tehtävä 1

Vastaa kysymyksiin:

1) Minkä kunniaksi kekriä on perinteisesti vietetty?

2) Mitä kekripukki teki tullessaan taloon vierailulle?

3) Vertaile keskenään kekripukkia ja joulupukkia, ja sitä miten heidän vierailuihinsa suhtaudutaan. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löydät?  

4) Miksi ihmiset uskoivat esi-isien tulevan kekrinä vierailulle?

5) Mitä uskomuksia liittyi jakoaikaan?

6) Tekstin alussa pääotsikon alapuolella on kuvattu neljää kekriin liittyvää asiaa. Katso kuvia ja pohdi lukemaasi. Mihin kekriin liittyviin asioihin nämä neljä kuvaa viittaavat?


Tehtävä 2

Miten sinä juhlisit kekriä? Kirjoita vihkoosi juhlasuunnitelma. Vastaa ainakin seuraaviin kysymyksiin:
                - Ketkä olisivat juhlissa mukana?
                - Mitä siellä syötäisiin?
                - Millaista ohjelmaa olisi?
Ylös