Ruuasta ja juomasta nauttiminen, suoranainen mässäily, oli tärkeä osa kekrin viettoa. Herkkuja notkuva pöytä varmisti ruuan riittävyyden ja viinaryyppy viljan kasvun tulevaksi vuodeksi. Niinpä pöytä sai olla katettuna varhaisesta aamusta yömyöhään. Eläväisten lisäksi kekrinä liikkuneet vainajat toivotettiin tervetulleiksi nauttimaan pöydän antimista. Kekrilammas tai kekripässin pää kruunasivat talkkunasta, makkaroista, veririeskoista, limpuista ja muista satokauden herkuista koostuvan aterian ja takasivat karjaonnen.
