Kekritunnit

Kekritunnit

Kekrin teemoja ovat ekologisesti ja kulttuurisesti kestävä kehitys sekä ylisukupolvinen yhteisöllisyys. Näitä teemoja on mahdollista syventää yläkoulun kekriprojektin avulla. Lopuksi voidaan viettää yhdessä ryhmän tai koulun kekrikemuja. Tuntisuunnitelman vaihtoehtona oppilaat voivat työskennellä itsenäisesti kekritekstin ja siihen liittyvien tehtävien avulla.

Kekritunti I:

1) Motivointi

Opettaja näyttää alla olevaa karttakuvaa kekristä, samhainista ja halloweenista.

Keskustellaan: Mitä kuvassa näkyy, mitä karttakuva esittää? Esimerkiksi Yhdysvalloissa ”karkkia tai kepponen” -kierroksella olevia naamioituneita lapsia, Irlannissa lyhtyjä ja kokon ympäri tanssimista, halloween, Suomessa jokin outo hahmo… Joku saattaa toki tunteakin kekripukin ja kekrin.

Opettaja kertoo: Kaikissa kuvissa on kyse samanlaisesta syysjuhlasta, johon liittyy hyvin samanlaisia juhlanviettotapoja. Näillä juhlilla on yhteinen kulttuuritausta. Suomen kohdalla näkyvä hahmo on nimeltään kekripukki, ja suomalaisen juhlan nimi on kekri. Kekri on vanha suomalainen sadonkorjuu- ja uuden vuoden juhla, jota vietetään myöhäissyksyllä. Kekrin juuret ulottuvat tuhansien vuosien taa varhaiseen eurooppalaiseen maatalouskulttuuriin, joka Suomessa tunnetaan vasarakirveskulttuurin nimellä. Tässä kulttuurissa syksyinen satovuoden päätösjuhla oli vuoden tärkein juhla. Satokauden merkitys oli niin suuri, että oli luontevaa aloittaa uusi vuosikin siitä, mihin vanha satovuosi päättyi. Sadonkorjuujuhla on vanhinta yhteiseurooppalaista kalendaariperinnettä.

2) Kekriin liittyvä kulttuuri

Keskustellaan: Mitä tiedätte halloweenista, mistä juhla on alkujaan lähtöisin? Juhlatavat ovat luultavasti taustaa tutumpia: karkkia tai kepponen, naamioituminen, pelottelu ja kenties kummitustarinat tulevat mieleen.

Opettaja kertoo: Muinoin Brittein saaria asuttaneiden kelttien sadonkorjuujuhla oli nimeltään samhain, ja se on nykyisin halloweenina tunnetun juhlan varhaisempi muoto. Syksyinen sadonkorjuujuhla samhain yhdistyi kristillisellä ajalla pyhäinpäivään, siitä tulee nimi halloween (All Hallows Eve, kaikkien pyhien aatto). Halloween kulkeutui Amerikkaan irlantilaisten siirtolaisten mukana. Irlannissa halloweenin aikaan oli ollut tapana kovertaa naurislyhtyjä (kuvassa Irlannin kohdalla). Amerikassa siirtolaiset oppivat intiaaneilta uuden viljelykasvin, kurpitsan, ja alkoivat kovertamaan halloween-lyhtynsä siihen. Amerikkalaisesta halloweenista tunnemme hyvin myös ”karkkia tai kepponen” -perinteen (kuvassa Amerikan kohdalla).

Katsotaan kuvaa kekripukista ja kekrittäristä:

Opettaja kertoo: Suomessa kekrinä nuorilla oli tapana naamioitua kekripukeiksi ja kekrittäriksi ja kulkueina kiertää talosta taloon pyytämässä kestitystä. Kekrinä nimittäin kaikilla notkuivat pöydät uuden sadon antimista tehtyä ruokaa. Kekripukiksi pukeutunut saattoi sanoa: ”Kestitystä tai särjemme uunin!” Eli – herkkuja tai kepponen. Suomalaisella kekrillä ja halloweenilla on yhteiset juuret vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa, ja siksi niistä löytyy paljon yhteistä.

Parikeskustelu: Oletteko juhlineet kekriä, halloweenia tai muuta syysjuhlaa? Miten vietitte juhlaa? Esimerkiksi naamiaisten muodossa, sadonkorjuumarkkinoiden muodossa, syömällä hyvin, askartelemalla ja koristelemalla kotia. Keskustellaan parin kanssa ja kootaan sitten yhdessä.

3) Sadonkorjuujuhlien yhteisiä piirteitä

Ryhmätehtävä: Oppilaat jakautuvat pienryhmiin, 2–4 henkilöä. Käytetään tietokoneita, läppäreitä, tabletteja tai älypuhelimia. Katsellaan hakukoneen kuvahaun avulla kuvia sadonkorjuujuhlista eri maissa. Ryhmä listaa esimerkiksi mind-mapin avulla eri hakutulosten avulla löytämiään sadonkorjuujuhlien yhteisiä elementtejä. Mind-mapin keskelle kirjoitetaan ”sadonkorjuujuhlat” ja sen ympärille yhteisten piirteiden nimittäjiä. Lopuksi kootaan yhteinen mind-map taululle.

Esimerkkihakuja:
Suomeksi: kekri / sadonkorjuujuhla
Ruotsiksi: skördefest
Englanniksi: harvest festival
Ranskaksi: fête des récoltes
Saksaksi: Erntefest / Erntedankfest
Espanjaksi: fiesta de la cosecha

Kuvahakujen tuloksia vertailemalla löytyviä sadonkorjuujuhlien yhteisiä piirteitä ovat esimerkiksi:
– tuoreen sadon antimet: koreissa, erilaisissa muodostelmissa, katetuissa pöydis
– vilja eri muodoissa
– ihmiset sadonkorjuutöissä
– ihmiset juhlimassa yhdessä: syömässä, tanssimassa, musisoimassa, erilaisissa kulkueissa
– uskonnolliset elementit: erilaiset rituaalit kuten ruokien uhraaminen tai siunaaminen
– naamioituminen
– lyhdyt, tulet
– ruoasta tai viljasta tehdyt olennot, esim. ”paaliukkelit”, erityisesti hauilla Erntefest ja skördefest. (Suomessa tunnetaan olkipukit ja himmelit, jotka ovat kekristä lähtöisin.)

Vinkki: Oppilaat voivat valita kuvahakujensa tuloksista parhaan kuvan ilmentämään kutakin yhteistä piirrettä. Näistä voidaan koota luokan yhteinen kuvakollaasi tai vaikka jokaisen ryhmän oma pieni diaesitys.

Sadonkorjuujuhlat ovat kiitoksen ja ilon juhlia. Ennen vanhaan niiden yhteydessä on pyritty takaamaan myös seuraavan satokauden hedelmällisyys. Tästä johtuen sadonkorjuujuhlien aikaa on vanhastaan monesti pidetty otollisena parinmuodostukselle. Syksyisiin sadonkorjuujuhliin on kuulunut usein myös esi-isien muistaminen.

4) Meidän kekrimme

Opettaja kertoo: Kekriä juhlitaan tänä päivänä eri puolilla Suomea paitsi perinteiseen tyyliin, myös uudenlaisten tapahtumien muodossa. On esimerkiksi kekrimarkkinoita, kekrirock-festivaaleja ja Kajaanissa koko kaupungin yhteinen kekrijuhla, jossa poltetaan valtava olkipukki. Kekripukin poltto on uusinta kekriperinteen kerrostumaa.

Ryhmätyö: Seuraavaksi työstetään oppitunnin pohjalta oma kekrijuhlasuunnitelma. Opettaja ohjeistaa: Nyt saatte vapaat kädet suunnitella kekrijuhlan 3–4 hengen ryhmissä. Mitkä perinteet pitäisitte, mitä uutta toisitte? Pohtikaa ainakin keitä juhlissa on mukana, mitä siellä tarjoillaan, ja mitä ohjelmaa juhlassa on. Lopuksi koostetaan taululle ryhmän yhteinen juhlasuunnitelma. Opettaja listaa eri ryhmien ideoita, lopuksi keskustellaan siitä, mitä elementtejä pidetään tärkeimpinä ja miksi. Katso myös kekrikemut.

Kekritunti II:

Oppilas perehtyy kekrin merkityksiin sadonkorjuun, vuodenvaihteen sekä esi-isien muistamisen juhlana ja hahmottaa kekriin liittyvää vuodenkiertoa.

1) Motivointi

Opettaja näyttää kuvaa kekripukista ja kekrittäristä, muttei kerro hahmojen nimiä.

Opettaja esittää oppilaille kysymyksiä: Miltä nämä hahmot näyttävät? Mitä heillä on yllään? Millaisia mielikuvia teille herää tästä hahmoista, ovatko he hyvällä asialla liikenteessä? Miksi? Tuoko hän teille mieleen muita, tutumpia hahmoja? Miksi? Mahdollisia vastauksia: Hahmot näyttävät uhkaavilta, kylähulluilta tms. Vasemmanpuoleisella on yllään turkki ja naamari. Nokkana on sakset (keritsimet). Hahmo vaikuttaa pahantahtoiselta koska on peittänyt kasvonsa, huvittavalta koska asunsa on omituinen tms. Muistuttaa mahdollisesti jotakuta sarjakuvahahmoa, muistuttaa pukkia sarvineen, joten kenties mieli assosioi joulupukkiin. Oikeanpuoleisilla on valkeat vaatteet ja kasvot piilossa, muistuttavat kummituksia tai noitia. Opettaja ei kommentoi vastauksia, mutta voi tarvittaessa esittää tarkentavia kysymyksiä. Hahmot herättänevät kummastusta, joka saa vastauksensa oppitunnin kuluessa.

2) Kekrin lähteet

Opettaja kertoo, että tunnin aiheena on kekri, ja kirjoittaa sanan otsikoksi taululle.

Keskustellaan: Onko joku kuullut sanan aikaisemmin, tietääkö mistä on kyse? Jos ei, niin mitä mielikuvia kekri herättää? Kekri voi olla tuttukin juhla, mutta jos ei ole, se saattaa muistuttaa esim. sanasta kekkeri. Opettaja paljastaa sen verran, että kyseessä on perinteinen suomalainen juhla.
Opettaja johdattaa ensimmäisen videon katseluun: Jos haluaisimme saada mahdollisimman alkuperäistä tietoa siitä, mikä kekri on, menisimme paikkaan, jossa seuraava video on kuvattu. Videon katsomista varten opettaja antaa seuraavan kysymyksen: Miten kekristä ja muista perinteistä saadaan tietoa? Opettaja ohjeistaa poimimaan ja kirjaamaan paperille sellaisia avainsanoja, joiden pohjalta oppilas pystyy videon katsomisen jälkeen muodostamaan vastauksen kysymykseen.

Katsotaan video Kekri 1. Tiedon lähteillä

Videon katsomisen jälkeen vertaillaan avainsanoja ja koostetaan niiden pohjalta yhdessä muistiinpanoja,esimerkiksi: Kekristä sekä muista suomalaisista perinteistä saadaan tietoa kansanrunousarkistosta. Sinne on tallennettu kansan parista kerättyä perimätietoa.

Opettaja näyttää I.K. Inhan kuvaa Runonlaulajat vuodelta 1894 (lähde: Wikimedia Commons).

Opettaja kertoo: Runonlaulajien tietämys oli perimätietoa, joka siirtyi suullisesti kerrottuna sukupolvelta toiselle. Runomitassa tieto oli helpompi painaa mieleen. Tämän kuvan on ottanut I. K. Inha vuonna 1894. Inha oli valokuvaaja ja merkittävä kansanperinteen ja vanhan elämänmuodon kerääjä ja tallentaja. Tässä hän on kuvannut veljekset Poavila ja Tiihvo Jamasen runoamassa Uhtuan kylässä, joka sijaitsee nykyisen Karjalan tasavallan alueella.

3) Kekriin liittyvä kulttuuri ja vuodenkierto

Opettaja kertoo: Nyt siirrytään tarkastelemaan sitä, mitä me kansanrunousarkistoon tallennetun perimätiedon perusteella tiedämme kekristä. Kekri on vanha suomalainen sadonkorjuu -ja uuden vuoden juhla, jota vietetään myöhäissyksyllä. Kekrin juuret ulottuvat tuhansien vuosien taa varhaiseen eurooppalaiseen maatalouskulttuuriin, joka Suomessa tunnetaan vasarakirveskulttuurin nimellä. Tässä kulttuurissa satovuoden päätösjuhla oli vuoden tärkein juhla. Satokauden merkitys oli niin suuri, että oli luontevaa aloittaa uusi vuosikin siitä, mihin vanha satovuosi päättyi. Sadonkorjuujuhla on vanhinta yhteiseurooppalaista kalendaariperinnettä.
Opettaja näyttää ao. karttakuvaa kekristä ja halloweenistä. Jos luokassa on maailmankartta, voi opettaja hyvin havainnollistaa senkin avulla.

Opettaja kertoo: Esimerkiksi muinoin Brittein saaria asuttaneiden kelttien sadonkorjuujuhla oli nimeltään samhain, ja se on nykyisin halloweenina tunnetun juhlan varhaisempi muoto. Syksyinen sadonkorjuujuhla yhdistyi kristillisellä ajalla pyhäinpäivään, siitä nimi halloween (All Hallows Eve, kaikkien pyhien aatto). Halloween kulkeutui Amerikkaan irlantilaisten siirtolaisten mukana. Irlannissa halloweenin aikaan oli ollut tapana kovertaa naurislyhtyjä (kuvassa Irlannin kohdalla). Amerikassa siirtolaiset oppivat intiaaneilta uuden viljelykasvin, kurpitsan, ja alkoivat kovertamaan halloween-lyhtynsä siihen. Amerikkalaisesta kekristä tunnemme hyvin myös ”karkkia tai kepponen” -perinteen (kuvassa Amerikan kohdalla). Suomalaisella kekrillä ja halloweenilla on siis yhteiset juuret vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Suomen kohdalla kartassa näkyy samankaltainen hahmo kuin tunnin alussa katsomassamme kuvassa. Tuo hahmo liittyy olennaisesti kekriin, ja vähän ajan päästä tutustumme häneen tarkemmin…

Kirjoitetaan muistiinpanoja: Kekri on vanha sadonkorjuu- ja vuodenvaihdejuhla. Kekrillä ja halloweenilla on yhteiset juuret eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa.

Keskustellaan: Mitä juhlatapoja tunnette, jotka liittyvät halloweeniin? Esimerkiksi: naamioituminen, ”kummittelu”, kurpitsalyhdyt, ”karkkia tai kepponen”. Opettaja kertoo, että kaikilla näillä juhlatavoilla on vastineensa myös kekrinvietossa, mikä kertoo juuri siitä, että juhlilla on yhteinen kulttuurinen tausta. Tunnin päätteksi, kun tiedetään enemmän kekristä, voidaan pohtia näitä vastinpareja (katso jäljempänä tehtävä 1).

Opettaja kertoo: Varhaisessa maatalouskulttuurissa ihmiset elivät sopusoinnussa luonnon kanssa. Heidän maatalouselinkeinonsa oli riippuvainen luonnonoloista, joten he suhtautuivat ympäristöönsä kunnioittavasti.

Opettaja näyttää vuodenkiertokaaviota:

Opettaja kertoo kaavioon viitaten: Suomessa kasvukausi eli aika kylvöstä sadonkorjuuseen (kuvassa vihreällä) on lyhyt, mutta sitäkin merkittävämpi se on ollut varhaisille viljelijöille. Talvella ei voinut mennä markettiin ostamaan ruokaa, vaan selviytyminen oli kiinni siitä, miten satokausi oli onnistunut, miten paljon oltiin saatu ruokaa omilta pelloilta varastoon. Kekrinä juhlittiin sitä satoa, joka oli saatu talteen, ja ennakoitiin uutta vuotta, joka oli alkamassa. Vuodenkierto oli kekristä kekriin (kuvassa nuoli).

4) Kekri sadonkorjuun ja uudenvuoden juhlana

Keskustellaan: Miten kekriä, vuodenkierron suurinta juhlaa sitten vietettiin? Mitä veikkaatte? Mahdollisia vastauksia: Syötiin, juotiin, tanssittiin jne.

Videon katsomista varten opettaja antaa kysymykset: Miten kekriä vietettiin? Millaisia uskomuksia, millaisia tapoja kekriin liittyy? Poimitaan taas kysymyksiin liittyviä avainsanoja.

Katsotaan video Kekri 2. Juhlan vietto ja jakoaika

Videon jälkeen vertaillaan avainsanoja ja koostetaan muistiinpano, esimerkiksi: Kekriin valmistauduttiin siivoamalla perusteellisesti. Kekrinä syötiin paljon, jotta seuraava satovuosi olisi runsas. Kekrinä luettiin enteitä ja tehtiin taikoja tulevaan vuoteen liittyen.

Jakoaikaan liittyen katsotaan vielä kaaviota:

Opettaja kertoo: Viralliset kalenterit vakiintuivat Suomessa käyttöön vasta 1800-luvun lopulla, sitä ennen aika oli pitkälti paikallista, joka kylässä elettiin ”omaa aikaa”. Ajanlasku perustui kuunkierron mukaisiin kuukausiin ja aurinkovuoteen. Kokonainen aurinkovuosi on noin 11 vuorokautta pidempi ajanjakso kuin 12 kuun kiertoa, kuu-kautta, yhteensä. Tuota aurinkovuoden ja kuuvuoden väliin jäävää noin 11 vuorokauden ajanjaksoa kutsuttiin jakoajaksi, se tasasi aurinko- ja kuuvuoden. Jakoaikaan liittyi monia uskomuksia. Se oli aikaa ikään kuin kahden vuoden välissä, niin sanottua ajatonta aikaa. Silloin oli otollista esimerkiksi lukea enteitä tulevan vuoden säähän ja ihmiskohtaloihin liittyen.

Opettaja näyttää jälleen tunnin alussa nähtyä kekripukin ja kekrittärien kuvaa, ja toteaa nyt hahmojen liittyvän kekrinviettoon.

Keskustellaan: Sen perusteella, mitä nyt tiedätte kekristä, haluaisitteko täydentää tunnin alussa antamaanne arviota näistä hahmoista? Keitä he voisivat olla? Joku saattaa arvata vasemmanpuoleisen hahmon nimen, kekripukki, ja verrata hahmoa joulupukkiin. Oikeanpuoleisista saatetaan arvella niiden olevan jonkinlaisia kekrikummituksia tms.

Videon katsomista varten opettaja antaa kysymyksen: Keitä olivat kekripukki ja kekrittäret? Ohjeena jälleen poimia avainsanoja.

Katsotaan video Kekri 3. Kekripukki ja kekrittäret

Videon jälkeen vertaillaan avainsanoja, koostetaan muistiinpano, esimerkiksi: Kekripukki ja kekrittäret vierailivat taloissa kekrinä. Heille oli annettava ruokaa ja juomaa, jotta tuleva vuosi olisi menestyksekäs. Kekri oli myös esi-isien kunnioittamisen juhla.

 

Opettaja kertoo: Maatilan hoitaminen on pitkäkestoinen, sukupolvelta toiselle siirtyvä projekti. Ennen ihmiset uskoivat, että maa, jota he viljelevät, ja tila jolla he asuvat, kuuluivat esi-isille. Siksi juuri kekrinä, joka oli satovuoden päätösjuhla ja vuoden merkittävin päivä, oli luontevaa muistaa esi-isiä. Ajateltiin, että kekrinä esi-isät tulevat tarkastamaan, onko tila pidetty kunnossa. Heille esimerkiksi katettiin ruoka pöytään, ja heille lämmitettiin sauna, koska uskottiin, että tyytyväisinä pidetyt esi-isät suojelisivat maitaan. Kekrinä liikkeellä ajateltiin olevan myös mahdollisesti pahantahtoisiakin vainajia, ja heidän loitolla pitämiseksi oli tärkeää polttaa tulia, soihtuja ja päreitä. Viimeisenä mainitut olivat puusta halottuja liuskoja, jotka tuikattiin seinänrakoon ja sytytettiin palamaan.

5) Kekri tänään

Parikeskustelu: Opettaja pyytää oppilaita vertaamaan keskenään joulupukkia ja kekripukkia. Mitä yhteistä hahmoilla on, mitä erilaista? Otetaan lyhyt pariporina aiheesta ja kootaan sitten näkemyksiä yhdessä. Esimerkiksi yhteistä hahmoilla on nimitys ’pukki’ ja se, että vieraina heitä kohdellaan hyvin. Erilaista heillä on ulkoasu, se että joulupukki tuo lahjoja, kun kekripukilla puolestaan asenne on ”herkkuja tai kaadamme uunin”, ja hän pelotteli lapsia. Opettaja kertoo, etteivät yhtäläisyydet pukkien välillä ole sattumaa.

Katsotaan aiheesta vielä yksi video, avainsanojen poimimista varten kysymyksenä on: Miten kekri näkyy tänä päivänä?
Kekri 4. Kekri nykyisin

Vertaillaan avainsanoja ja työstetään muistiinpano, esimerkiksi: Ajan myötä tietyt kekrinviettotavat siirtyivät joulun ja uuden vuoden viettoon, esimerkiksi ylenpalttinen syöminen ja enteiden lukeminen. Kekrikin on kokenut uuden nousun.

Opettaja kertoo: Kekriä juhlitaan eri puolilla Suomea paitsi perinteiseen tyyliin, myös uudenlaisten tapahtumien muodossa. On esimerkiksi kekrimarkkinoita, kekrirock-festivaaleja ja Kajaanissa koko kaupungin yhteinen kekrijuhla, jossa poltetaan valtava olkipukki.

6) Meidän kekrimme

Ryhmätyö: Seuraavaksi työstetään oppitunnin pohjalta oma kekrijuhlasuunnitelma. Opettaja ohjeistaa: Nyt saatte vapaat kädet suunnitella oman kekrijuhlan 3–4 hengen ryhmissä. Mitkä perinteet pitäisitte, mitä uutta toisitte? Pohtikaa ainakin keitä juhlissa on mukana, mitä siellä tarjoillaan, ja mitä ohjelmaa juhlassa on. Lopuksi koostetaan taululle ryhmän yhteinen juhlasuunnitelma. Opettaja listaa eri ryhmien ideoita, lopuksi keskustellaan siitä, mitä elementtejä pidetään tärkeimpinä ja miksi. Katso myös kekrikemut.

Tehtäviä tunnille ja läksyksi:

1) Vertaillaan kekrin ja halloweenin viettoa. Pienryhmissä voidaan listata näiden kahden juhlan viettotapoja. Vertaillaan ja katsotaan mitä yhteistä ja mitä erilaista on. Mitä samanlaisia uskomuksia löytyy juhlatapojen taustalta? Esimerkiksi: naamioituminen, ”karkkia tai kepponen” sekä kekripukin ja kumppaneitten ”kestitystä tai kaadamme uunin” → taustalla uskomus esi-isien ja henkien läsnäoloon ja tarpeeseen kunnioittaa näitä. Lyhdyt ja tulet liittyvät samaan asiaan, oli tarpeen pitää valojen avulla pahantahtoiset vainajat ja henget loitolla.  Kurpitsalyhtyjen edeltäjiä naurislyhtyjä valmistettiin asettamalla koverretun nauriin keskelle lampaanrasvaan kastettu tikku palamaan.

2) Suunnitellaan ja piirretään ryhmässä kekripukki ja koostetaan kekripukin asu jos mahdollista esim. koulun puvustossa tai käsityöluokassa kierrätysmateriaaleista. Perinteisten kekripukkien aikaan ei ollut naamiaispuoteja vaan asut koostettiin niistä aineksista, mitä sattui löytymään. Ryhmän kekripukkia suunnitellessa tulisi pohtia, millainen hahmo on kyseessä, mikä hänen tarinansa on. Miltä tämän päivän kekripukki näyttää, mitä hän kenties kysyy tullessaan vierailulle? Mikä on hänelle tärkeää? Lopuksi ryhmät esittelevät kekripukkinsa. Yksi ryhmäläisistä pukeutuu yhdessä tehtyyn asuun, toiset esittelevät kekripukkihahmon. Näistä kekripukeista voidaan myös muodostaa kulkue kekrijuhlaan, jos sellainen päätetään järjestää.

3) Kekrinä kerrottiin tarinoita, ja illan pimetessä erityisesti kummitustarinoita. Uskottiinhan henkien ja haltioiden olevan liikkeellä. Kirjoitetaan oma kekriaiheinen kummitustarina. Inspiroitua voi esimerkiksi Kirsi Mäkisen teoksesta Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita, 2011. Tämän linkin takaa Haltia -ja kummitustarinat aukeaa muutama Mäkisen teoksesta poimittu ja lyhentäen muokattu kertomus luettavaksi.

Vinkki uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajille:

Tämän oppitunnin avulla voidaan käsitellä luonnonkansojen uskontojen yhteisiä piirteitä: joko kerrata ne, tai aloittaa niiden käsittely alla esitetyllä tavalla.

Luonnonuskontoja yhdistävät piirteet:

1) läheinen suhde luontoon
2) suullinen perimätieto
3) yhteisöllisyys
4) esi-isät

Tuntisuunnitelmassa suullinen perimätieto tulee esille perehdyttäessä kekrin lähteisiin. Läheinen suhde luontoon tulee esiin maatalouskulttuurin ihmisten luontosuhdetta käsiteltäessä sekä myös ajanlaskutavan kohdalla. Yhteisöllisyys ja esi-isät ilmenevät kekrissä sadonkorjuu- ja vuodenvaihdejuhlana sekä kekripukkiin liittyvässä perinteessä.

Jos tuntia ennen on käsitelty luonnonkansojen uskontoja, kekri on hyvä tapa kerrata opittua. Kekri-tunnin jälkeen opettaja voi kysyä, mitkä olivatkaan luonnonkansojen uskontoja yhdistävät piirteet, ja toiseksi, miten ne näkyvät kekrissä? Yhtä hyvin jos asiaa ei ole vielä käsitelty, voidaan esimerkiksi kekrioppitunnin kertausta käyttää motivointina aiheen käsittelyyn laajemmin. Eli ”kysellä luonnonkansoja yhdistävät piirteet esiin” ja kirjata vaikka taululle seuraavasti: miten tieto kekristä välittyi sukupolvelta toiselle ennen kuin perinteenkerääjät tallensivat sen? (kirjoitetaan ylös: suullinen perimätieto) jne. Kun neljä yhteistä piirrettä on taululla, opettaja voi kertoa, että juuri nuo yhdistävät oikeastaan kaikkia luonnonkansojen uskontoja.

Tulostettavat kuvalinkit

Jakoaikakaavio
Karttakuva
Kekripukki ja kekrittäret
Runolaulajat
Vuodenkiertokaavio