Seuraavassa on neljä tuntisuunnitelmaa peräkkäisille vuosille, esimerkiksi yksi jokaiselle vuosiluokalle 3–6. Oppituntien teemoja voi syventää kekriprojektin aineksilla, esimerkiksi valitsemalla sieltä lisätehtäviä ja -sisältöjä kunkin vuoden kekrioppitunnin yhteyteen.

Suunnitelmat tarjoavat opettajalle opetuksen sisällöt, keskustelukysymyksiä sekä ohjeet sisältöjen havainnollistamiseen ja linkit lisätiedon lähteille. Jokaisessa suunnitelmassa on tunnin päätteeksi luovan työstämisen tehtävä.

1. vuosi: Kekri sadonkorjuujuhlana

Opettaja näyttää alla olevaa kuvaa sadonkorjuukorista. (Tämä kuva kuten muutkin tuntisuunnitelmassa esiintyvät kuvat voidaan ladata tallennettavaksi tai tulostettavaksi sivun alalaidassa olevista linkeistä.)

Keskustellaan: Koska kasvit kylvetään? Koska ne ovat kypsiä eli valmiita syötäväksi? Esimerkkinä voi käyttää vaikkapa perunaa, josta opettaja saa halutessaan lisätietoa Ruokatiedon sivuilta (Linkki: https://www.ruokatieto.fi/). Opettaja voi myös tuoda mukanaan muutaman perunan, jotka voivat kiertää oppilailla. Perunoita saa tunnustella, haistella – ehkä maistellakin.

Havainnoidaan: Katsotaan alla olevaa kuvaa kekriin liittyvästä vuodenkierrosta. Opettaja osoittaa kuvassa vihreänä näkyvää kasvukautta: Suomessa kylvö tapahtuu myöhään keväällä ja sadonkorjuu varhain syksyllä. Kasvukausi on lyhyt, koska auringonvaloa ja lämpöä on riittävästi vain kesällä.

Opettaja kertoo: Aiemmin kasvukaudella oli ihmisille suurempi merkitys, kun kaikki ruoka piti tuottaa itse ja varastoida oikein, jotta ruoka riittäisi talven yli. Vrt. nykyisin voi mennä kaupasta hakemaan tuoreita vihanneksia vuodenajasta riippumatta.

Kun kasvukausi on ohi, sato korjattu ja varastoitu, koittaa tärkeä hetki: kekri (opettaja näyttää kuvasta). Kekrinä juhlitaan sadonkorjuun ja siihen liittyvien töiden päätökseen saamista. Sadonkorjuuseen liittyviä töitä ovat esimerkiksi viljan kuivattaminen, maan antimien varastointi ja karjan tuominen kotiin laitumilta. Kekri on ilon ja kiitoksen juhla.

Kekrillä ei alkuun ollut vakituista päivämäärää, vaan kukin maatalo juhli sitä sen mukaan, miten työt saatiin valmiiksi.

Keskustellaan: Millaista säilömistä ja varastoimista tänä päivänä harrastetaan, onko teillä kokemuksia kotoa tms.? Esimerkiksi edelleen tehdään mehuja, hilloja, kuivatetaan ja pakastetaan jne.

Leikitään: Työ ja työkalu -leikkiä, jota kekrinä on tavattu leikkiä. Leikki korostaa kekrin luonnetta töiden päättymisen juhlana. Olli Aulion Suuressa leikkikirjassa ohjeistetaan näin: ”Leikkijät istuvat piirissä. Jokainen kuiskaa vasemmalla puolella istuvalle toverilleen jonkin työkalun nimen ja oikealla istuvalle jonkin työn. Sen jälkeen jokainen ilmoittaa mitä työtä hänen pitäisi tehdä ja millä työkalulla. Leikin aikana saa kuulla mitä hullunkurisempia lauseita.” Voidaan miettiä esimerkiksi sadonkorjuuseen tai koulunkäyntiin liittyviä töitä, tai voidaan laajentaa kaikkiin mahdollisiin töihin ja työkaluihin. Esimerkkejä: Kynnän peltoa vihkolla. Teen läksyjä sahalla. Ajan bussia vasaralla.

Opettaja kertoo: Kekrinä on ollut tapana syödä ja juoda ylenpalttisesti. Niin pyrittiin ennen vanhaan takaamaan, että seuraavasta satovuodesta tuli runsas. Kenellekään ei saanut jäädä nälkä, sillä se olisi merkinnyt laihaa satovuotta.

Keskustellaan: Millaisia oman maatalon herkkuja ennen vanhaan esimerkiksi syötiin? Keksitään yhdessä esimerkkejä puutarhasta (hedelmät, vihannekset), pellolta (viljat, peruna) ja kotieläimistä (lammas, sika, lehmä).

Luova työstäminen – Kaksi vaihtoehtoa

1) Suunnitellaan yksin tai pienryhmissä kekrijuhla-ateria. Millaisia herkkuja meidän syksyisessä kekrijuhlassamme syötäisiin? Mitä äsken keskustelussa esiin nousseista ruoista olisi pöydässämme, mitä uutta toisimme? Kirjoitetaan oma kekrimenu vihkoihin.

2) Suunnitellaan yksin tai pienryhmissä kekrijuhla-ateria. Millaisia herkkuja meidän syksyisessä kekrijuhlassamme syötäisiin? Mitä äsken keskustelussa esiin nousseista ruoista olisi pöydässämme, mitä uutta toisimme? Kirjoitetaan kekrimenu ja työstetään menusta piirtämällä tai kollaasitekniikalla taideteos. Menut ja ateriakuvat voidaan koota luokan seinälle näyttelyksi. Oppilaat voivat kiertää näyttelyssä ja valita suosikkiannoksensa.

2. vuosi: Kekri satokauden päätöksen juhlana

Keskustellaan: Mitä muistatte kekristä? Palautellaan mieliin edellisvuonna suunniteltuja kekriaterioita. Kekrijuhla-ateriasta päästään hyvin syventämään tämän tunnin aiheeseen.

Opettaja kertoo: Kekrinä syötiin ennen vanhaan esimerkiksi paljon lihaa, jotta karja kasvaisi, ja juotiin paljon olutta, jotta ohra kasvaisi. Tällaisista ”uuden vuoden taioista” voidaan huomata, että sadonkorjuujuhlan lisäksi kekri oli ennen vanhaan myös vuoden vaihtumisen juhla.

Havainnoidaan: Opettaja näyttää jälleen vuodenkiertokaaviota (ks. edellinen tuntisuunnitelma) ja painottaa lyhyen kasvukauden merkitystä.

Opettaja kertoo: Ennen nykyisiä kalentereita oli luontevaa aloittaa uusi vuosi siitä, mihin satovuosi päättyi. Opettaja näyttää kaaviossa nuolta, joka lähtee kekristä ja palaa seuraavaan kekriin korostaakseen aiempaa vuodenkiertoa. Vertailuksi opettaja voi myös näyttää missä nykyinen vuodenalku sijaitsee.

Joku oppilas saattaa kysyä, miksi uusi vuosi on nykyisellä paikallaan, joten opettajalle tiedoksi: Ruotsin valtakunnassa, siis myös Suomessa, virallinen vuodenalku on sijoittunut tammikuun 1. päivään vuodesta 1559 alkaen. Kuitenkin vielä 1800-luvulla aika oli pitkälti paikallista, joka kylässä elettiin omaa aikaa. Viralliset kalenterit kasvattivat merkitystään kaupan laajentuessa, kaupungistumisen ja teollistumisen kehittyessä. Kun uutta vuotta alettiin juhlia nykyisellä paikallaan, siirtyivät monet kekrin vuodenvaihteen luonteeseen liittyneet perinteet uuden vuoden juhlintaan.

Opettaja kertoo: Koska kekri oli sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla, se oli aikoinaan vuoden suurin juhla.

Keskustellaan: Miten suurta juhlaa juhlitaan, vaikkapa joulua tai syntymäpäiviä? Esimerkiksi syödään, herkutellaan, annetaan lahjoja, leikitään, ollaan yhdessä jne.

Opettaja kertoo: Kekrinä leikittiin, laulettiin ja kerrottiin tarinoita. Kekrin aikaan liikkeellä oli kaikenlaisia omituisia otuksia. Oli nimittäin tapana, että nuoret pukeutuivat kekripukiksi ja kekrittäriksi.

Opettaja näyttää kuvaa kekripukista ja kekrittäristä:


Keskustellaan: Miltä hahmot näyttävät? Mitä heillä on päällään? Millainen mielikuva hahmoista muodostuu? Muistuttavatko nämä hahmot joitain muita tuttuja hahmoja? Esimerkiksi kekritär saattaa näyttää kummitukselta, pukilla on päällään turkki jne.

Opettaja kertoo: Kekripukki oli perinteisesti pukeutunut nurinpäin käännettyyn turkiin ja tuohinamariin. Turkkiin oli saatettu ripustaa erilaisia kapistuksia, sarvina pukilla oli lusikat, kapustat tai keritsimet (kuten tässä kuvassa nokkana).
Kekrittäret puolestaan olivat päästä varpaisiin valkoisiin pukeutuneita naisia, saattoivatpa kasvotkin olla peitetyt valkoisella harsolla.
Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon pyytäen kestitystä. Kekripukki saattoi myös kysellä, onko sadonkorjuutyöt tehty ajallaan, esimerkiksi: ”Onko jo pellavat kehrätty?” ynnä muuta. Koska kenellekään ei saanut jäädä nälkä, jottei seuraava sato olisi ollut laiha, kestittiin kekripukkia ja kekrittäriä yleensä myös hyvin.

Luova työstäminen – Kolme vaihtoehtoa

1) Suunnitellaan pienryhmissä kekripukki ja koostetaan kekripukkiasu esim. koulun puvustossa tai käsityöluokassa kierrätysmateriaaleista. Ennen vanhaan ei ollut naamiaiskauppoja, joten naamioitumiseen käytettiin niitä tarvikkeita, mitä saatavilla oli. Ryhmän kekripukkia suunnitellessa tulisi pohtia, millainen hahmo on kyseessä, mikä hänen tarinansa on. Mitä tämä kekripukki kenties kysyy tullessaan vierailulle? Mikä on hänelle tärkeää? Lopuksi ryhmät esittelevät kekripukkinsa. Yksi ryhmäläisistä pukeutuu yhdessä tehtyyn asuun, toiset esittelevät kekripukkihahmon.

2) Askarrellaan kekripukkinaamarit, tarvitaan kartonkia ja narua. Ohjeet luettavissa luettavissa täältä (Linkki sivulle: Leikit ja askartelu > kekriaskarteluja > Naamari) ja naamaripohja ladattavissa täältä. Jokainen suunnittelee haluamansa näköisen naamion, ja koristelee sen itselleen tärkeillä asioilla. Onko sinun pukillasi sarvina vaikkapa kännykät? Silloin voit leikata naamaripohjasta vain pukin kasvot, ja askarrella kännykät erikseen naamariin liimattavaksi. Naamareista voidaan koostaa luokan seinälle näyttely, jonka avajaisissa jokainen pääsee esittelemään naamarinsa. Voidaan myös tehdä koulussa kierros naamarit päällä.

3) Luetaan Ahmattien yö -kirjan alku, jonka voi ladata tästä. Kirjoitetaan vihkoon, miten tarina voisi jatkua.

3. vuosi: Kekri, halloween ja esi-isät

Keskustellaan: Mitä muistatte kekristä? Voidaan esimerkiksi muistella viime vuonna tutuksi tullutta kekripukkia. Siitä päästään hyvin syventämään tämän tunnin aiheeseen. Opettaja voi myös näyttää edellisen tuntisuunnitelman kuvaa kekripukista ja kekrittäristä.

Opettaja kertoo: Kekripukki ja kekrittäret kiersivät taloissa ja pyysivät kestitystä. Jos ei talo meinannut tarjota herkkuja, saattoivat kekripukki ja kekrittäret uhata esimerkiksi uunin rikkomisella. Eli: ”herkkuja tai kepponen”.

Keskustellaan: Onko joku kuullut jotain vastaavaa ennen? Kysymättäkin joku oppilaista saattaa yhdistää tavan halloweenin ”karkkia tai kepponen” -perinteeseen.

Opettaja näyttää karttakuvaa:

Opettaja kertoo: Se että sekä amerikkalaisessa halloweenissa että suomalaisessa kekrissä on esimerkiksi tällainen ”karkkia tai kepponen” -perinne kertoo juhlien yhteisistä juurista.

Halloweenilla ja kekrillä on yhteiset juuret tuhansia vuosia sitten koko Eurooppaa yhdistäneessä maatalouskulttuurissa, ja siihen liittyneessä sadonkorjuun juhlinnassa. Sadonkorjuujuhlat ovat itse asiassa maailmanlaajuisesti maatalouskulttuurien varhaisinta perinnettä.

Halloweenin juuret ovat Irlannissa, josta se siirtolaisten mukana kulki Amerikkaan. Halloweenin taustalla on kelttiläinen sadonkorjuujuhla Samhain, johon liittyi muun muassa kokkojen polttaminen. Samhain sulautui kristillisellä ajalla kaikkien pyhien päivään, All Hallows Eve, josta tuli nimi halloween.

Irlannissa oli ollut tapana polttaa naurislyhtyjä. Amerikassa siirtolaiset oppivat intiaaneilta uuden viljelykasvin, kurpitsan, joka lienee nykyisin halloweenin tunnetuin symboli. Suomessakin on ollut kekrinä tapana polttaa nauriiseen koverrettua lyhtyä. Nauriiseen laitettiin lampaan rasvaan kastettu tikku palamaan. Lyhtyä kutsuttiin Suomessa kitupiikiksi, sillä se oli verraten heikko valonlähde.

Keskustellaan: Mitä muuta tulee halloweenistä mieleen karkin ja kepposen sekä kurpitsoiden lisäksi? Esimerkiksi naamiaiset ja kummitukset. Opettaja voi todeta, että juuri tiedämmehän myös kekriin liittyneen naamioitumista (kekripukki ja kekrittäret). Kummituksista opettaja voi kertoa, että halloween on myös kuolleitten muistamisen juhla, ja sama tapa liittyy myös kekriin.

Opettaja kertoo: Kekripukin ja kekrittärien lisäksi ihmiset nimittäin uskoivat kekrinä liikkeellä olevan myös näkymättömiä hahmoja, esi-isiä eli kuolleita sukulaisia, isovanhempia ja isoisovanhempia jne.

Maanviljely ja maatilanhoito on pitkäjänteistä työtä, joka kestää useampien sukupolvien ajan. Ihmiset ajattelivat ennen, että maa jota he viljelevät ja tila, jolla he asuvat, kuuluvat esi-isille, siis aiemmille sukupolville. Ajateltiin, että kekrinä kuolleet sukulaiset tulevat katsomaan, onko paikat pidetty kunnossa.

Esi-isien uskottiin suojelevan maita, jos heidät pidettiin tyytyväisinä. Siksi kekrinä esi-isille katettiin ruuat pöytään ja heille lämmitettiin sauna.

Esi-isien muistaminen ja naamioituminen kekrinä liittyvät toisiinsa. Ajateltiin, että kun ”henget olivat liikkeellä” kekrin aikaan, oli hyvä itsekin pukeutua ”hengeksi” kun lähti kiertelemään.

Kun kekripukki kyseli ”onko työt jo tehty?”, hän ikään kuin toteutti esi-isien tehtävää. Hän varmisti, että asiat ovat kussakin talossa kunnossa, jotta esi-isät olisivat tyytyväisiä, jos sattuisivat paikalle tarkastamaan.

Parikeskustelu: Kekrinä oli siis tapana kattaa pöytä ja lämmittää sauna esi-isille. Parin kanssa pohditaan: Muistellaanko nykyään kuolleita sukulaisia? Miten? Esimerkiksi pidetään kuvaa esillä, jaetaan muistoja kuolleesta jne. Parikeskustelun jälkeen opettaja voi kysyä: Oletteko koskaan käyneet hautausmaalla? Mitä siellä on, mitä siellä tehtiin? Esimerkiksi hautakivi, risti, kynttilän tai lyhdyn sytyttäminen, kukkien tai seppeleen laskeminen haudalle. Milloin haudalla käydään? Esimerkiksi jouluna, pyhäinpäivänä.

Opettaja kertoo: Kristinuskon tultua Suomeen, pyhäinpäivä ja kekriin liittyvä esi-isien muistaminen sulautuivat luontevasti yhteen. Edelleenkin ihmiset vievät pyhäinpäivänä haudoille kynttilöitä.

Luova työstäminen – kaksi vaihtoehtoa

1) Tehdään vihkoon oma sukupuutaulu haastatellen vanhempia ja isovanhempia. Tästä voi tulostaa taululle pohjan, vaihtoehtoisesti koko taulun voi tehdä alusta loppuun itse esim. vihon aukeamalle. Täydennetään: vanhemmat, isovanhemmat ja näiden vanhemmat. Sisarukset eri sukupolvissa. Sukutaulun saa koristella haluamallaan tavalla. Vanhempia sukulaisia haastatellessa voi kysyä myös, ovatko he viettäneet kekriä, ja jos niin millä tavoin?

2) Tarkastellaan suomalaisia haltia- tai kummitustarinoita. On hyvä muistuttaa, että pimeä oli ennen keinovaloja todellakin pimeää. Se pelotti ja sai mielikuvituksen laukkaamaan. Tutustutaan johonkin vanhaan kertomukseen, sen jälkeen voidaan dramatisoida se tai kirjoittaa oma kertomus. Tarinoita haltioista ja kummituksista löydät esimerkiksi teoksesta Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita (Mäkinen 2011). Muutama lyhentäen muokattu kertomus Mäkisen teoksesta on luettavissa tästä.

4. vuosi: Kekriin liittyvä jakoaika

Palautetaan mieliin edellisten vuosien kekrioppitunteja. Miksi kekri oli tärkeä juhla? Opettaja näyttää alla olevaa kuvaa:

Keskustellaan: Mihin kekrin eri merkityksiin seuraavat neljä kuvaa voisivat viitata? Opettaja voi vihjata, että tunnemme niistä jo kolme:

1) Sadonkorjuukori: kekri on sadonkorjuujuhla.

2) Kalenteri: kekri oli ennen myös uuden vuoden juhla ja vuodenkierron tärkein päivä.

3) Sukupuu: kekri oli esi-isien muistamisen juhla.

Opettaja kertoo, että tällä tunnilla selviää neljännen kuvan merkitys.

Opettaja kertoo: Kekri oli nimittäin merkittävää aikaa myös kuun- ja auringonkierron kannalta. Kekriin kuuluu niin sanottu jakoaika, joka liittyy ajanlaskuun ennen nykyisiä kalentereita. Jakoajan ajoitus vaihteli, yksi tapa oli ajoittaa jakoaika kekristä Martinpäivään (11 vrk).
Jakoaika tarvittiin, sillä yksi auringon kierros, aurinkovuosi, ja 12 kuun kierrosta, kuuvuosi, eivät mene tasan. Väliin jää noin 12 vuorokauden mittainen jakso, jota on kutsuttu jakoajaksi.

Katsotaan yhdessä seuraavaa kaaviota jakoajasta:

Opettaja kertoo: Jakoaikana elettiin kahden vuoden välissä, se oli erilaista ja merkittävää aikaa. Erityisesti silloin voitiin tulkita enteitä tulevalle vuodelle esimerkiksi säähän ja ihmisten elämänvaiheisiin liittyen.

Jakoaikana rajat näkyvän ja näkymättömän maailman välillä olivat ohuimmillaan, ajateltiin haltioiden ja esi-isien olevan liikkeellä. Oli tärkeää viettää hiljaiseloa ja pidättäytyä töistä.

Vanhassa maatalousyhteiskunnassa suurin osa ihmisistä oli töissä maataloissa. Isoissa maataloissa asui ja työskenteli paitsi perhe, jonka tila oli, myös paljon muuta työväkeä kuten piikoja, renkejä, paimenia ja karjakoita. Koska jakoaikana piti olla hiljaa ja tekemättä töitä, se oli luontevaa aikaa maatalouden työntekijöiden vuosilomalle.

Piiat ja rengit saattoivat vuosilomalla vierailla kotitaloillaan, ja viedä palveluspaikkansa sadon tuliaisia mukanaan. Kekrin tienoilla oli tapana myös järjestää pestuumarkkinoita eli eräänlaisia työnhakutapahtumia. Lomansa aikana piiat ja rengit päättivät, jatkavatko samassa palveluspaikassa vai ottavatko uuden pestin.

Kekri siis merkitsi sadonkorjuu -ja vuodenvaihdejuhlan lisäksi työntekijöille myös loman alkua, joka ennestään nostatti juhlatunnelmaa.
Havainnoidaan: Katsotaan vielä tunnin aloituskuvaa (neljä kuvaa). Kerrataan nyt kaikki neljä merkitystä:

1) ”Sadonkorjuukori”: kekri on sadonkorjuujuhla.

2) Kalenteri: kekri oli ennen myös uuden vuoden juhla ja vuodenkierron tärkein päivä.

3) Sukupuu: kekri oli esi-isien muistamisen juhla.

4) Matkaliput: kekristä alkoi maatilan työntekijöiden loma.

Keskustellaan: Juhla ja loma liittyvät usein toisiinsa. Mitä juhlia me tiedämme, johon liittyy loma? Esimerkiksi kevätjuhla, joulujuhla. Mihin lomaan voisimme liittää kekrijuhlan? Esimerkiksi syyslomaan.

Luova työstäminen: Pohditaan ryhmissä, miten me voisimme juhlia kekriä? Mitä satoa me korjaamme? Voidaan kirjoittaa vihkoon juhlasuunnitelma, josta ilmenee, ketkä osallistuvat kekrijuhlaan, millaista ohjelmaa siellä on, mitä ehkä syödään jne. Juhla voidaan toteuttaa luokan tai koulun yhteisenä ponnistuksena. Katso juhlaideat sivulta kekrikemut.

Kekrivisa: Viimeisenä vuonna voidaan pitää luokassa kekrivisa. Lue ja tulosta kekrivisa tästä. Opettajalle tiedoksi oikea vastausrivi: 1c, 2b, 3a, 4b, 5c, 6c, 7a, 8a, 9b, 10b, 11c, 12a, 13c ja 14b. Oppilaat voivat myös koostaa vastaavan kekrivisan itse. Jakaudutaan esimerkiksi pareihin, ja jokainen pari tekee yhden kysymyksen visaa varten. Voidaan sopia yhdessä, millaisen kunnian tai palkinnon voittaja saa osakseen. Onko hän luokan kekrimaisteri? Saako hän herkkuja?

Tulostettavat kuvalinkit

Sadonkorjuukori
Kalenteri
Sukupuu
Matkaliput
Vuodenkiertokaavio
Kekripukki ja kekrittäret
Karttakuva
Jakoaikakaavio

Kekrikemut

Vinkkejä juhlien viettoon

TUTUSTU

Kekriruokia

Reseptejä, mutta myös historian palasia

TUTUSTU

Kekrikäsityöt

Neuleet ja muu tekeminen

TUTUSTU

Asiamies Maija Mäki
maija.maki(at)tpks.fi
050 379 7471
PL510 00100 Helsinki