Yksittäiset kekritunnit

Kekrituntien avulla oppilas ymmärtää, mikä kekri on ja hahmottaa siihen liittyvää vuodenkiertoa sekä ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen teemoja.

Sisällöt:

Tuntisuunnitelma, 2–3 x 45 min

1) Kekri sadonkorjuun, vuodenvaihteen ja aiempien sukupolvien muistamisen juhlana.

2) Kekriin liittyvä jakoaika eli kuu- ja aurinkovuoden tasaus. Jakoaikaan liittyvä työntekijöiden loma.

Tuntisuunnitelma on jaettu viiteen vaiheeseen: motivointi, perehtyminen, kertaus, luova työstäminen ja kotitehtävät. Suunnitelma tarjoaa opettajalle oppilaille ehdotetut muistiinpanot, opetuksen sisällöt, keskustelukysymyksiä sekä ohjeet sisältöjen havainnollistamiseen ja linkit lisätiedon lähteille.

Vaihe 1 – motivointi

Opettaja näyttää oppilaille alla olevaa kuvaa, jossa on neljä kuvaa.

Kuvat voi myös tulostaa erikseen ja asettaa kaikki neljä esimerkiksi opettajan pöydälle nähtäviksi. Ks. linkit sivun lopussa.

Opettaja pyytää oppilaita katsomaan esillä olevia kuvia. Keskustellaan muutama minuutti: Mitä näistä kuvista tulee mieleen, mitä ajatuksia herää? Esimerkiksi kuva 1 → vihannekset, ruoka; kuva 2 → kalenteri, aika; kuva 3 → sukupuu, vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, sukulaiset; kuva 4 → matkustelu, loma jne.

Opettaja paljastaa tunnin aiheen: kekri. Oppilailta voi kysyä, onko sana tuttu? Luultavasti useimmille ei, jolloin voi kysyä: mitä sana ’kekri’ tuo mieleen? Millaisia ajatuksia herää, kun kerrotaan että kaikki kuvissa olevat asiat liittyvät kekriin? Kekristä voi jollekin tulla mieleen sana ’kekkeri’, jolloin ollaan oikeilla jäljillä. Kuvista voi päätellä, että kekriin liittyy ruoka, kalenteri tai aika, sukulaiset ja matkustelu tai loma. Näin ollaan saatu ”vainu” siitä mitä kekri on.

Vaihe 2 – perehtyminen

Tässä osiossa perehdytään kekriin sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhlana sekä käsitellään jakoajan merkitys.
Tässä oppitunnin muistiinpanot:

Kekri
Kekri on sadonkorjuujuhla. Silloin herkutellaan tuoreen sadon antimilla. Ennen vanhaan kekri oli myös vuoden vaihtumisen juhla. Silloin muistettiin kuolleita sukulaisia. (Kekriin liittyvä jakoaika tasasi aurinko- ja kuuvuoden.)

Tuntisuunnitelmassa on kerrottu, missä vaiheessa mitäkin kirjoitetaan. Aloitetaan kirjoittamalla otsikko: Kekri.

Keskustellaan: Opettaja kysyy oppilailta: Koska kasvit kylvetään? Koska ne ovat kypsiä eli valmiita syötäväksi? Esimerkkinä voi käyttää vaikkapa perunaa, josta opettaja saa halutessaan lisätietoa Ruokatiedon sivuilta.

Havainnoidaan: Katsotaan alla olevaa kuvaa kekriin liittyvästä vuodenkierrosta. Opettaja osoittaa kuvassa vihreänä näkyvää kasvukautta: Suomessa kylvö tapahtuu myöhään keväällä ja sadonkorjuu varhain syksyllä. Kasvukausi on lyhyt, koska auringonvaloa ja lämpöä on riittävästi vain kesällä.

Opettaja kertoo:
Aiemmin kasvukaudella oli ihmisille suurempi merkitys, kun kaikki ruoka piti tuottaa itse ja varastoida oikein, jotta ruoka riittäisi talven yli. Vrt. nykyisin voi mennä kaupasta hakemaan tuoreita vihanneksia vuodenajasta riippumatta.

Kun kasvukausi on ohi, sato korjattu ja varastoitu, koittaa tärkeä hetki: kekri (opettaja näyttää kaaviosta). Kekrinä juhlitaan sadonkorjuun ja siihen liittyvien töiden päätökseen saamista. Sadonkorjuuseen liittyviä töitä ovat esimerkiksi viljan kuivattaminen, maan antimien varastointi ja karjan tuominen kotiin laitumilta. Kekri on ilon ja kiitoksen juhla.

Kekrillä ei alkuun ollut vakituista päivämäärää, vaan kukin maatalo juhli sitä sen mukaan, miten työt saatiin valmiiksi.

Keskustellaan: Millaista säilömistä ja varastoimista tänä päivänä harrastetaan, onko teillä kokemuksia kotoa tms.? Esimerkiksi edelleen tehdään mehuja, hilloja, kuivatetaan ja pakastetaan jne.

Leikitään: Työ ja työkalu -leikkiä, jota kekrinä on tavattu leikkiä. Leikki korostaa kekrin luonnetta töiden päättymisen juhlana. Olli Aulion Suuressa leikkikirjassa ohjeistetaan näin: ”Leikkijät istuvat piirissä. Jokainen kuiskaa vasemmalla puolella istuvalle toverilleen jonkin työkalun nimen ja oikealla istuvalle jonkin työn. Sen jälkeen jokainen ilmoittaa mitä työtä hänen pitäisi tehdä ja millä työkalulla. Leikin aikana saa kuulla mitä hullunkurisempia lauseita.” Voidaan miettiä esimerkiksi sadonkorjuuseen tai koulunkäyntiin liittyviä töitä, tai voidaan laajentaa kaikkiin mahdollisiin töihin ja työkaluihin. Esimerkkejä: Kynnän peltoa vihkolla. Teen läksyjä sahalla. Ajan bussia vasaralla.

Kirjoitetaan: Kekri on sadonkorjuujuhla. Silloin herkutellaan tuoreen sadon antimilla.

Opettaja kertoo: Kekrinä on ollut tapana syödä ja juoda ylenpalttisesti. Niin pyrittiin ennen vanhaan takaamaan, että seuraavasta satovuodesta tuli runsas. Kenellekään ei saanut jäädä nälkä, sillä se olisi merkinnyt laihaa satovuotta.

Parikeskustelu: Keskustellaan parin kanssa: Millaisia oman maatalon herkkuja esimerkiksi syötiin? Keksitään yhdessä esimerkkejä puutarhasta (hedelmät, vihannekset), pellolta (viljat, peruna) ja kotieläimistä (lammas, sika, lehmä).

Opettaja kertoo: Kekrinä syötiin esimerkiksi paljon lihaa, jotta karja kasvaisi, ja juotiin paljon olutta, jotta ohra kasvaisi. Tällaisista ”uuden vuoden taioista” voidaan huomata, että kekri oli ennen vanhaan myös vuoden vaihtumisen juhla.

Kirjoitetaan: Ennen vanhaan kekri oli myös vuoden vaihtumisen juhla.

Havainnoidaan: Opettaja osoittaa vielä edellä olevaa vuodenkiertokaaviota ja painottaa kasvukauden merkitystä. Ennen nykyisiä kalentereita oli luontevaa aloittaa uusi vuosi siitä, mihin satovuosi päättyi. Opettaja näyttää kaavion nuolta, joka lähtee kekristä ja palaa seuraavaan kekriin korostaakseen aiempaa vuodenkiertoa. Vertailuksi opettaja voi myös näyttää missä nykyinen vuodenalku sijaitsee.

(Joku oppilas saattaa kysyä, miksi uusi vuosi on nykyisellä paikallaan, joten opettajalle tiedoksi: Ruotsin valtakunnassa, siis myös Suomessa, virallinen vuodenalku on sijoittunut tammikuun 1. päivään vuodesta 1559 alkaen. Kuitenkin vielä 1800-luvulla aika oli pitkälti paikallista, joka kylässä elettiin omaa aikaa. Viralliset kalenterit kasvattivat merkitystään kaupan laajentuessa, kaupungistumisen ja teollistumisen kehittyessä. Kun uutta vuotta alettiin juhlia nykyisellä paikallaan, siirtyivät monet kekrin vuodenvaihteen luonteeseen liittyneet perinteet uuden vuoden juhlintaan.)

Opettaja kertoo: Koska kekri oli sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla, se oli aikoinaan vuoden suurin juhla.

Parikeskustelu: Miten suurta juhlaa juhlitaan, vaikkapa joulua tai syntymäpäiviä? Esimerkiksi syödään, herkutellaan, annetaan lahjoja, leikitään, ollaan yhdessä jne.

Opettaja kertoo: Kekrinä leikittiin, laulettiin ja kerrottiin tarinoita. Kekrin aikaan liikkeellä oli kaikenlaisia omituisia otuksia. Oli nimittäin tapana, että nuoret pukeutuivat kekripukiksi ja kekrittäriksi.

Opettaja näyttää kuvaa kekripukista ja kekrittäristä:

Keskustellaan: Miltä hahmot näyttävät? Mitä heillä on päällään? Millainen mielikuva hahmoista muodostuu? Muistuttavatko nämä hahmot joitain muita tuttuja hahmoja? Esimerkiksi kekritär saattaa näyttää kummitukselta, pukilla on päällään turkki jne.

Opettaja kertoo: Kekripukki oli perinteisesti pukeutunut nurinpäin käännettyyn turkiin ja tuohinamariin. Turkkiin oli saatettu ripustaa erilaisia kapistuksia, sarvina pukilla oli lusikat, kapustat tai keritsimet (kuten tässä kuvassa nokkana).

Kekrittäret puolestaan olivat päästä varpaisiin valkoisiin pukeutuneita naisia, saattoivatpa kasvotkin olla peitetyt valkoisella harsolla.

Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon pyytäen kestitystä eli syötävää ja juotavaa. Kekripukki saattoi myös kysellä, onko sadonkorjuutyöt tehty ajallaan, esimerkiksi: ”Onko jo pellavat kehrätty?” ynnä muuta.

Koska kenellekään ei saanut jäädä nälkä, jottei seuraava sato olisi ollut laiha, kestittiin kekripukkia ja kekrittäriä yleensä myös hyvin. Jos ei talo meinannut tarjota herkkuja, saattoivat vieraat uhata esimerkiksi uunin rikkomisella. Eli: ”herkkuja tai kepponen”.

Keskustellaan: Onko joku kuullut jotain vastaavaa ennen? Kysymättäkin joku oppilaista saattaa yhdistää tavan halloweenin ”karkkia tai kepponen” -perinteeseen.
Opettaja näyttää karttakuvaa:

Opettaja kertoo: Se että sekä amerikkalaisessa halloweenissa että suomalaisessa kekrissä on esimerkiksi tällainen ”karkkia tai kepponen” -perinne kertoo juhlien yhteisistä juurista.

Halloweenilla ja kekrillä on yhteiset juuret tuhansia vuosia sitten koko Eurooppaa yhdistäneessä maatalouskulttuurissa, ja siihen liittyneessä sadonkorjuun juhlinnassa. Sadonkorjuujuhlat ovat itse asiassa maailmanlaajuisesti maatalouskulttuurien varhaisinta perinnettä.

Halloweenin juuret ovat Irlannissa, josta se siirtolaisten mukana kulki Amerikkaan. Halloweenin taustalla on kelttiläinen sadonkorjuujuhla Samhain, johon liittyi muun muassa kokkojen polttaminen. Samhain sulautui kristillisellä ajalla kaikkien pyhien päivään, All Hallows Eve, josta tuli nimi halloween.

Irlannissa oli ollut tapana polttaa naurislyhtyjä. Amerikassa siirtolaiset oppivat intiaaneilta uuden viljelykasvin, kurpitsan, joka lienee nykyisin halloweenin tunnetuin symboli. Suomessakin on ollut kekrinä tapana polttaa nauriiseen koverrettua lyhtyä. Nauriiseen laitettiin lampaan rasvaan kastettu tikku palamaan. Lyhtyä kutsuttiin Suomessa kitupiikiksi, sillä se oli verraten heikko valonlähde.

Keskustellaan: Mitä muuta tulee halloweenistä mieleen karkin ja kepposen sekä kurpitsoiden lisäksi? Esimerkiksi naamiaiset ja kummitukset. Opettaja voi todeta, että juuri opimmekin myös kekriin liittyneen naamioitumista (kekripukki ja kekrittäret). Kummituksista opettaja voi kertoa, että halloween on myös kuolleitten muistamisen juhla, ja sama tapa liittyy myös kekriin.

Opettaja kertoo: Kekripukin ja kekrittärien lisäksi ihmiset nimittäin uskoivat kekrinä liikkeellä olevan myös näkymättömiä hahmoja, esi-isiä eli kuolleita sukulaisia, isovanhempia ja isoisovanhempia jne.

Maanviljely ja maatilanhoito on pitkäjänteistä työtä, joka kestää useampien sukupolvien ajan. Ihmiset ajattelivat ennen, että maa jota he viljelevät ja tila, jolla he asuvat, kuuluvat esi-isille, siis aiemmille sukupolville. Ajateltiin, että kekrinä kuolleet sukulaiset tulevat katsomaan, onko paikat pidetty kunnossa.

Esi-isien uskottiin suojelevan maita, jos heidät pidettiin tyytyväisinä. Siksi kekrinä esi-isille katettiin ruuat pöytään ja heille lämmitettiin sauna.

Kirjoitetaan: Silloin muistettiin kuolleita sukulaisia.

Opettaja kertoo: Esi-isien muistaminen ja naamioituminen kekrinä liittyvät toisiinsa. Ajateltiin, että kun ”henget olivat liikkeellä” kekrin aikaan, oli hyvä itsekin pukeutua ”hengeksi” kun lähti kiertelemään.

Kun kekripukki kyseli ”onko työt jo tehty?”, hän ikään kuin toteutti esi-isien tehtävää. Hän varmisti, että asiat ovat kussakin talossa kunnossa, jotta esi-isät olisivat tyytyväisiä, jos sattuisivat paikalle tarkastamaan.

Parikeskustelu: Kekrinä oli siis tapana kattaa pöytä ja lämmittää sauna esi-isille. Parin kanssa pohditaan: Muistellaanko nykyään kuolleita sukulaisia? Miten? Oletteko koskaan käyneet hautausmaalla? Mitä siellä on, mitä siellä tehtiin? Milloin haudalla käydään? Koostetaan yhdessä: Kuolleita muistellaan esimerkiksi pitämällä valokuvaa esillä ja jakamalla muistoja kuolleesta. Hautausmailla on esimerkiksi hautakiviä, ristejä, kynttilöitä, lyhtyjä, kukkia tai seppeleitä. Hautausmailla käydään esimerkiksi jouluna ja pyhäinpäivänä.

Opettaja kertoo: Kristinuskon tultua Suomeen, pyhäinpäivä ja kekriin liittyvä esi-isien muistaminen sulautuivat luontevasti yhteen. Edelleenkin ihmiset vievät pyhäinpäivänä haudoille kynttilöitä.

Valinnainen osio koskien jakoaikaa

Jos tämä osio jätetään pois, opettaja kertoo oppilaille, että kekristä alkoi yleisesti maatilalla työtä tekevien lomaviikko. Silloin maatilojen työntekijät matkustivat usein kotipaikkakunnilleen.

Opettaja kertoo: Kekri oli siis merkittävää aikaa kolmesta syystä. 1) Se oli satokauden päätösjuhla eli sadonkorjuujuhla. 2) Silloin juhlittiin myös vuodenvaihdetta. 3) Kekrinä ajateltiin kuolleiden sukulaisten olevan liikkeellä ja heitä muisteltiin.
Kekri oli merkittävää aikaa vielä yhdestä syystä, nimittäin kuun -ja auringonkierron kannalta. Kekriin kuuluu niin sanottu jakoaika, joka liittyy ajanlaskuun ennen nykyisiä kalentereita. Jakoajan ajoitus vaihteli, yksi tapa oli ajoittaa jakoaika kekristä Martinpäivään (11 vrk).

Jakoaika tarvittiin, sillä yksi auringon kierros, aurinkovuosi, ja 12 kuun kierrosta, kuuvuosi, eivät mene tasan. Väliin jää noin 12 vuorokauden mittainen jakso, jota on kutsuttu jakoajaksi.

Kirjoitetaan: Kekriin liittyvä jakoaika tasasi aurinko- ja kuuvuoden.

Katsotaan yhdessä seuraavaa kaaviota:

Opettaja kertoo: Jakoaikana elettiin kahden vuoden välissä, se oli erilaista ja merkittävää aikaa. Erityisesti silloin voitiin tulkita enteitä tulevalle vuodelle esimerkiksi säähän ja ihmisten elämänvaiheisiin liittyen.

Jakoaikana rajat näkyvän ja näkymättömän maailman välillä olivat ohuimmillaan, ajateltiin haltioiden ja esi-isien olevan liikkeellä. Oli tärkeää viettää hiljaiseloa ja pidättäytyä töistä.

Vanhassa maatalousyhteiskunnassa suurin osa ihmisistä oli töissä maataloissa. Isoissa maataloissa asui ja työskenteli paitsi perhe, jonka tila oli, myös paljon muuta työväkeä kuten piikoja, renkejä, paimenia ja karjakoita. Koska jakoaikana piti olla hiljaa ja tekemättä töitä, se oli luontevaa aikaa maatalouden työntekijöiden vuosilomalle.

Piiat ja rengit saattoivat vuosilomalla vierailla kotitaloillaan, ja viedä palveluspaikkansa sadon tuliaisia mukanaan. Kekrin tienoilla oli tapana myös järjestää pestuumarkkinoita eli eräänlaisia työnhakutapahtumia. Lomansa aikana piiat ja rengit päättivät, jatkavatko samassa palveluspaikassa vai ottavatko uuden pestin.

Kekri siis merkitsi sadonkorjuu- ja vuodenvaihdejuhlan lisäksi työntekijöille myös loman alkua, joka ennestään nostatti juhlatunnelmaa.
Keskustellaan: Juhla ja loma liittyvät usein toisiinsa. Mitä juhlia me tiedämme, johon liittyy loma? Esimerkiksi kevätjuhla, joulujuhla. Mihin lomaan voisimme liittää kekrijuhlan? Esimerkiksi syyslomaan.

Vaihe 3 – kertaus

Lopuksi opettaja ottaa esille tunnin ensimmäisen kuvan (neljä kuvaa). Hän voi kysyä oppilailta, mihin kekrin merkitykseen he yhdistävät kunkin kuvan?

1) ”Sadonkorjuukori”: kekri on sadonkorjuujuhla.
2) Kalenteri: kekri oli ennen myös uuden vuoden juhla ja vuodenkierron tärkein päivä.
3) Sukupuu: kekri oli esi-isien muistamisen juhla.
4) Matkaliput: kekristä alkoi maatilan työntekijöiden loma.

Vaihe 4 – luova työstäminen

Kertauksesta siirrytään työstämään ja soveltamaan opittua. Vaihtoehtoisia toteuttamistapoja:

1) Pohditaan ryhmissä, miten me voisimme juhlia kekriä? Mitä satoa me korjaamme? Voidaan kirjoittaa vihkoon juhlasuunnitelma, josta ilmenee, ketkä osallistuvat kekrijuhlaan, millaista ohjelmaa siellä on, mitä ehkä syödään jne. Juhla voidaan toteuttaa luokan tai koulun yhteisenä ponnistuksena. Katso ideoita juhliin sivulta kekrikemut.

2) Suunnitellaan pienryhmissä kekripukki ja koostetaan kekripukkiasu esim. koulun puvustossa tai käsityöluokassa kierrätysmateriaaleista. Ennen vanhaan ei ollut naamiaiskauppoja, joten naamioitumiseen käytettiin niitä tarvikkeita, mitä saatavilla oli. Ryhmän kekripukkia suunnitellessa tulisi pohtia, millainen hahmo on kyseessä, mikä hänen tarinansa on. Mitä tämä kekripukki kenties kysyy tullessaan vierailulle? Mikä on hänelle tärkeää? Lopuksi ryhmät esittelevät kekripukkinsa. Yksi ryhmäläisistä pukeutuu yhdessä tehtyyn asuun, toiset esittelevät kekripukkihahmon.

3) Askarrellaan kekripukkinaamarit, tarvitaan kartonkia ja narua. Ohjeet luettavissa täältä (Linkki sivulle: Leikit ja askartelu > kekriaskarteluja > Naamari) ja naamaripohja ladattavissa täältä. Jokainen suunnittelee haluamansa näköisen naamion, ja koristelee sen itselleen tärkeillä asioilla. Onko sinun pukillasi sarvina vaikkapa kännykät? Silloin voit leikata naamaripohjasta vain pukin kasvot, ja askarrella kännykät erikseen naamariin liimattavaksi. Naamareista voidaan koostaa luokan seinälle näyttely, jonka avajaisissa jokainen pääsee esittelemään naamarinsa. Voidaan myös tehdä koulussa kierros naamarit päällä.

Vaihe 5 – kotitehtävä

1) Sukupuu

Tehdään vihkoon oma sukupuutaulu haastatellen vanhempia ja isovanhempia. Tästä voi tulostaa taululle pohjan, vaihtoehtoisesti koko taulun voi tehdä alusta loppuun itse esim. vihon aukeamalle. Täydennetään: vanhemmat, isovanhemmat ja näiden vanhemmat. Sisarukset eri sukupolvissa. Sukutaulun saa koristella haluamallaan tavalla. Vanhempia sukulaisia haastatellessa voi kysyä myös, ovatko he viettäneet kekriä, ja jos niin millä tavoin?

2) Jatka tarinaa -tehtävä

Luetaan Ahmattien yö -kirjan alku, jonka voi ladata tästä. Kirjoitetaan vihkoon, miten tarina voisi jatkua.